tiistai 30. tammikuuta 2018

Minna Rytisalo: Lempi


Se tunne, kun odotin jotain aivan muuta ja silti jäin lopulta koukkuun. Odotin kirjalta nimittäin tyylillisesti jotain aivain muuta, kuin mitä se sitten lopun viimeksi oli. Odotin ehkä jotain "perinteisempää", jos nyt niin voi sanoa, mutta yllätyin siis positiivisesti niin kauniista kielestä kuin henkilöasetelmastakin.

Tarina Lempistä kerrotaan kolmen kertojan kautta, Lempi itse ei siis kerro mitään itsestää. Tästä johtunee myös se, että loppujen lopuksikin, vaikka voimme lukea kolme häneen ja hänen elämäänsä liittyvää kertomusta, emme kuitenkaan voi varmuudella sanoa, kuka, mikä tai millainen Lempi todella on, sisimmässään.

Tapahtumat sijoittuvat Lappiin ja sodan aikaan. Mikään sotaromaani tämä ei kuitenkaan ole, sota tuntuu olevan kaukana. Sinne mennää, sieltä tullaan, Lapissa olevat saksalaisjoukotkin siitä kielivät ja lopulta on lähdetty evakkoon ja tultu takaisin. Sota ei nouse tässä hallitsevaan rooliin. Tarinassa löytyy teemoja rakkaudesta ja kaupauksesta, surusta, epätoivosta ja kateudestakin.

Aluksi lähtiessäni lukemaan tätä (ja siis aivan erilaisella oletuksella kirjan tyylistä) en ensin oikein meinannut päästä puusta pitkään. Lisäksi ensimmäisen kertojan ahdistus ja epätoivo tekivät kerronnasta, varmasti tarkoituksen mukaisesti, hieman sekavaa ja minuakin alkoi ahdistaa tämän henkilön puolesta. Kaiken kaikkiaan kirja on rakenteeltaan ja kerronnaltaa nerokas, sillä kertojan vaihtuminen sekä kertojan vinkkeli päähenkilöön toi mielenkintoisia käänteitä, ei välttämättä niinkään tarinassa, mutta itse huomasin meneväni jonkun kertojan "puolelle", niillä tiedoilla, mitä minulla jo oli. Sitten kuitenkin myöhemmin silmät avautuivat näkemään myös jotain piilossa ollutta, joka muutti  asennoitumiseni.

Erityisesti ihailen Rytisalon kuvausta Lempin ja hänen siskonsa välillä olevasta yhteydestä. Viimeisenä kertojana kirjassa toimiva Sisko on huomannut yhteyden jo nuorena ja pyrkii myös käyttämään tätä "Lapin-tyttö eksotiikkaa".

"Et uskalla, ja sinä hyppäsit vinttikomeron ikkunasta kotikoivun paksuimmalle oksalle. Minun jaloissani tunttui tärähdys"

"Kävelin tien päähän. Oli kylmä ilta, ja minä hakeuduin korkealle. -- Oli kuulasta ja kirkasta, ja sitten minä keskittyin. Toisiaan kohti ojentuvat kädet, pimeydessä haparoivat kosketukset kasvoilla, jokiveden hapan pelon maku suussa, hyppy ja tärähdys, ja minä etsin ja etsin ja kun palasin alas, vatsani oli hirvittävän kipeä ja minä olin toinen ihminen."




****

Kuka on Lempi?
Mitä on lempi?

Lapin sota pyöräyttää ihmisten elämät kuin ruletissa. Viljami joutuu jättämään vastavihityn vaimonsa piikatytön kanssa kaksin kotiin ja lähtemään rintamalle. Kaikkien kolmen on tartuttava tilaisuuteen ja elettävä hetkessä tehtyjen päätösten kanssa. Rakkaus kannattelee, tuhoaa ja muuttuu syyllisyydeksi.

Lempi on kolmen henkilön todistus Lapin sodan aikaisesta perhetragediasta. Varmaotteinen esikoisromaani kutoo Viljamin, Ellin ja Siskon kertomukset taidokkaastiyhteen ja osoittaa, miten emme koskaan näe toisiamme kokonaisina - meidän tarinamme sivuhenkilöt ovat pääosassa omassa elämässään.

Minna Rytisalon herkkyydessään väkevässä romaanissa on voimakas jännite ensimmäiseltä sivulta viimeiselle. Lempi on ilmaisuvoimainen tarina rakkauden haavoittamista ihmisistä ja siitä, miten sattuman varaista elämä on.

(takakansi)

Rytisalo, Minna

Lempi
Gummerus
2016
Toinen painos.

234 sivua

maanantai 8. tammikuuta 2018

Haaveita ja haasteita uuteen vuoteen

Uusi vuosi on alkanut ja kovasti suunnittelen, mitä mukavaa sitä tänä vuonna lukisi. Mahdollisuudethan ovat rajattomat. 

Olen päättänyt haastaa itseni, mutta en liian tiukkapipoisella asenteella. Luen kun kerkeän, jaksan ja juuri sitä, mitä mieli kulloinkin tekee. Pyrin aina nauttimaan jokaisesta lukemastani rivistä!

Viime vuonna aloittelin Hyllynlämmittäjä -haasteen kanssa, ehkä hieman laihoin tuloksin. Tänä vuonna Hyllynlämmittäjä 2018 starttaa itsellä jälleen, osin samoin kirjoin kuin viime vuonna:

  1. Gomez-Jurado, Juan: Taivaspaikka
  2. Gomez-Jurado, Juan: Petturin merkki
  3. Kivikas, Albert: Nimet marmoritaulussa
  4. Worth, Jennifer: Hakekaa kätilö!
  5. Waltari, Mika: Tanssi yli hautojen
  6. Seierstad, Åsne: Groznyin enkelit
  7. Karjalainen, Elina: Paavali
  8. Tšehov, Anton: Nainen ja sylikoira
  9. Hietamies, Laila: Lehmusten kaupunki
  10. Hietamies, Laila: Kukkivat kummut
  11. Topelius, Z.: Talvi-iltain tarinoita
  12. Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla
Törmäsin jokin aika sitten 1918-haasteeseen. Haaste oli pykätty pystyyn jo toukokuulla, mutta ilmoittuduin mukaan vasta loppu vuodesta. Tietämättäni haateesta, olin kuitenkin kesän aikana jo lukenut yhden haasteeseen sopivan opuksen.

Tänä vuonna osallistun myös ensimmäistä kertaa Helmetin-lukuhaasteeseen. Käydessäni läpi haastekohtia, osa tuntui liiankin helpoilta täytettäviksi ja osa taas ... no, haastetta löytyy.

Lisäksi Facebookissa Tietokirjallisuuden ystävät - ryhmässä on vuodelle 2018 koottu Varjohaaste, johon olin ajatellut yrittää soluttaa listaan jotain luettua.

Näiden haasteiden on kuitenkin lähinnä tarkoitus lisämotivoida itseäni lukemaan, vaikka sitten jotain ihan muuta kuin mitä ensin olin kaavaillut. En siis ole tässä tekemässä uuden vuoden lupauksia enkä asettamassa tavoitteita. Tai ainakaan en tavoittele taivaita. Viime vuonna pyrin lukemaan 30 kirjaa: hieman jäi tavoite vajaaksi 26 kirjan turvin. Mutta yhtään tuota enempää en tavoittele tänäkään vuonna. Toisaalta, saattaahan olla, että yllätän itsenikin... Mutta sen näkee sitten 357 päivän kuluttua, mihin on  päästy 😉