Se tunne, kun odotin jotain aivan muuta ja silti jäin lopulta koukkuun. Odotin kirjalta nimittäin tyylillisesti jotain aivain muuta, kuin mitä se sitten lopun viimeksi oli. Odotin ehkä jotain "perinteisempää", jos nyt niin voi sanoa, mutta yllätyin siis positiivisesti niin kauniista kielestä kuin henkilöasetelmastakin.
Tarina Lempistä kerrotaan kolmen kertojan kautta, Lempi itse ei siis kerro mitään itsestää. Tästä johtunee myös se, että loppujen lopuksikin, vaikka voimme lukea kolme häneen ja hänen elämäänsä liittyvää kertomusta, emme kuitenkaan voi varmuudella sanoa, kuka, mikä tai millainen Lempi todella on, sisimmässään.
Tapahtumat sijoittuvat Lappiin ja sodan aikaan. Mikään sotaromaani tämä ei kuitenkaan ole, sota tuntuu olevan kaukana. Sinne mennää, sieltä tullaan, Lapissa olevat saksalaisjoukotkin siitä kielivät ja lopulta on lähdetty evakkoon ja tultu takaisin. Sota ei nouse tässä hallitsevaan rooliin. Tarinassa löytyy teemoja rakkaudesta ja kaupauksesta, surusta, epätoivosta ja kateudestakin.
Aluksi lähtiessäni lukemaan tätä (ja siis aivan erilaisella oletuksella kirjan tyylistä) en ensin oikein meinannut päästä puusta pitkään. Lisäksi ensimmäisen kertojan ahdistus ja epätoivo tekivät kerronnasta, varmasti tarkoituksen mukaisesti, hieman sekavaa ja minuakin alkoi ahdistaa tämän henkilön puolesta. Kaiken kaikkiaan kirja on rakenteeltaan ja kerronnaltaa nerokas, sillä kertojan vaihtuminen sekä kertojan vinkkeli päähenkilöön toi mielenkintoisia käänteitä, ei välttämättä niinkään tarinassa, mutta itse huomasin meneväni jonkun kertojan "puolelle", niillä tiedoilla, mitä minulla jo oli. Sitten kuitenkin myöhemmin silmät avautuivat näkemään myös jotain piilossa ollutta, joka muutti asennoitumiseni.
Erityisesti ihailen Rytisalon kuvausta Lempin ja hänen siskonsa välillä olevasta yhteydestä. Viimeisenä kertojana kirjassa toimiva Sisko on huomannut yhteyden jo nuorena ja pyrkii myös käyttämään tätä "Lapin-tyttö eksotiikkaa".
"Et uskalla, ja sinä hyppäsit vinttikomeron ikkunasta kotikoivun paksuimmalle oksalle. Minun jaloissani tunttui tärähdys"
"Kävelin tien päähän. Oli kylmä ilta, ja minä hakeuduin korkealle. -- Oli kuulasta ja kirkasta, ja sitten minä keskittyin. Toisiaan kohti ojentuvat kädet, pimeydessä haparoivat kosketukset kasvoilla, jokiveden hapan pelon maku suussa, hyppy ja tärähdys, ja minä etsin ja etsin ja kun palasin alas, vatsani oli hirvittävän kipeä ja minä olin toinen ihminen."
****
Kuka on Lempi?
Mitä on lempi?
Lapin sota pyöräyttää ihmisten elämät kuin ruletissa. Viljami joutuu jättämään vastavihityn vaimonsa piikatytön kanssa kaksin kotiin ja lähtemään rintamalle. Kaikkien kolmen on tartuttava tilaisuuteen ja elettävä hetkessä tehtyjen päätösten kanssa. Rakkaus kannattelee, tuhoaa ja muuttuu syyllisyydeksi.
Lempi on kolmen henkilön todistus Lapin sodan aikaisesta perhetragediasta. Varmaotteinen esikoisromaani kutoo Viljamin, Ellin ja Siskon kertomukset taidokkaastiyhteen ja osoittaa, miten emme koskaan näe toisiamme kokonaisina - meidän tarinamme sivuhenkilöt ovat pääosassa omassa elämässään.
Minna Rytisalon herkkyydessään väkevässä romaanissa on voimakas jännite ensimmäiseltä sivulta viimeiselle. Lempi on ilmaisuvoimainen tarina rakkauden haavoittamista ihmisistä ja siitä, miten sattuman varaista elämä on.
(takakansi)
Rytisalo, Minna
Lempi
Gummerus
2016
Toinen painos.
234 sivua
