Kevään luetut ja kesän kuviot II

No, lukemisia tuli päiviteltyä. Mikäs kaikki muu sitten onkaan vienyt aikaa siltä lukemiselta??

Toukokuussa vierailin ensimmäistä kertaa elämässäni Tukholmassa - ja ehkä myös koko Ruotsinmaalla, sillä kellään ei tunnu olevan muistikuvaa olemmeko käyneet Lapin reissun aikana lapsuudessani Ruotsin puolella vaiko emme.

Tämä reissu oli kuoron järjestämä. Ruotsin suomalainen ortodoksinen seurakunta juhlii tänä vuonna 60-vuotista taivaltaan ja meidän kuoromme kutsuttiin vierailulle. Pidimme konsertin Finska Kyrkanissa lauantai-iltana ja sunnuntaina lauloimme liturgiassa.

Auringonlasku laivasta käsin.

Tukholma aamutuimaan.

Konserttipaikkana Tukholman luterilainen Finska Kyrkan.

Leirikirkko.

Kesäkuun alussa olikin aika taas kriparin eli seurakunnan kristinoppileirin. En kyllä väsy tähänkään osaan elämässäni, nuorten kanssa on kiva viettää aikaa ja touhuta leirillä, vaikka huomaankin jo, että aikaiset aamut ja pitkäksi venyneet illat eivät enään sovi pirtaan niin kuin 6 tai 8 vuotta sitten. Ei vanha vaan palaudu enää samalla tavalla.

Kommelluksiltakaan ei toki vältytty. Toki nuorten piti yöjuoksuakin vähän harrastaa, mutta onneksi tämä paha tapa taltutettiin.

No jos ei muuten, niin omien ideoiden takia myös ohjaajat saivat valvoa. Tyttöjen kanssa pidettiin tyttöjen ilta, mässyä, kasvonaamiot, juoruamista (tässä kohtaa välillä tunsin itseni kovin vanhaksi...) ja allekirjoittaneen pään värjäys (tämä oli kyllä mahtavaa!).

Uusi väri päässä.

Kuva: Emil Rantanen

Jo perinteisesti lasteleiriläistenkin ollessa paikalla, pupu käy toivottamassa kaikille hyvää yötä. (Ja arvatkaapa onko tuon puvun sisällä kuuma..... voin kertoa, että on!)

Ohjaajat.

Tässäkin leikitään - uskokaa pois!

Matkapäivänä vierailimme kriparilaisten kanssa iki-ihanassa Louhisaaren kartanossa. Olen aina rakastanut erityisesti Louhisaaren puistoa.

Leirin ja päätösliturgian jälkeen olikin taas aika pakata kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnata nokka kohti Heinävettä ja Valamon luostaria. Mitä onkaan enää kesä ilman Valamossa vietettyä aikaa. En oikein osaa edes ajatella sellaista mahdollisuutta.

Työntäyteistä aika on ollut, mutta en valita ollenkaan. Nyt vain harmillisesti on tämä kesäflunssa päällä ja helteet - ei kiva yhdistelmä. 

Tänä kesänä olen jo päässyt toimimaan luostarioppaana, porttivahtina, auttanut talkootoiminnan organisoinnissa ja kirkkomummovuorojakin on tiedossa. Lisäksi olen ollut myymässä lippuja luostarissa järjestettyihin konsertteihin. Hienoja kulttuuripläjäyksiä on jo ollutkin ja muutama vielä tulossakin.

Valamon Ruusut.

Tyyni ja kaunis aamu

Ja yksi kesän kohokohdista oli tällä viikolla. Vuosittain 10.7. juhlitaan Konevitalaista Jumlanäidin ikonia. Tämän juhlapäivän jälkeen Valamosta lähtee ristisaatto Lintulan luostariin. Tänä vuonna ristisaatto järjestettiin torstaina 12.7. Ristisaatossa kannetaan mukana Jumalanäidin Konevitsalaista ikonia ja matkan aikana toimitetaan akatistos-rukouspalvelusta. 

Kävelijät lähtivät luostarista jo aamutuimaan, puoli kahdeksan maissa. Matka taitetaan jalan, osin maantietä, osin metsäpolkuja aina Lintulaan asti. Osa käveli menen ja tullen, mutta takaisin pääsee myös laivalla tai vaikka tuttavan autokyydillä.

Toinen ristisaattoporukka Valamosta kohti Lintulaa lähti ennen kymmentä kirkosta kohti laivarantaa, josta m/s Sergeillä seilataan Lintulan lähelle ja kävellään pieni matka vielä itse luostariin.

Itse en tällä kertaa päässyt osallistumaan muuta kuin molempien ryhmien lähtöön, sillä työt kutsuivat luostarin mäellä. Hiukan harmitti, sillä keli oli mitä mahtavin. Mutta ehkä ensi vuonna, ehkä ensi vuonna...

PS. Vinkki vitosena, jos jotakuta kiinnostaa lukea lisää ristisaatoista, niin suosittelen Hanna Henttisen ja Elina Vuolan (toim.) kirjaa Vaellus pyhiin: ristisaattojan idän ja lännen rajalla / Sacred journeys: Orthodox processions in Eastern Finland. Itsellä se on ollut vasta hieman selailussa, mutta ehdottomasti on lukulistalla!