"Sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat, kielelleni kerkiävät..."

Kalevalan päivän kunniaksi pieni kirjoitus.
On Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivä. Kaivoin taas tauon jälkeen oman melko uutukaisen Kalevalani esiin. Tämä yksilö tarttui matkaani viime syksynä Helsingin Kirjamessuilta. Kirjan kaunis kansi, kompakti koko ja mukiinmenevä hinta saivat tämän lähtemään mukaani.

Elias Lönnrot
Kalevala
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
2005
32. painos












Lueskelin tätä suomalaisten kansalliseeposta sieltä täältä ja taas kerran mietin, koska sen saisi luettua alusta loppuun. Ihastelen joka kerta myös sitä, miten kaunis suomen kieli onkaan!!! Ollaan ylpeitä siitä!
Toisaalta tulee toki muistaa, että Lönnrot oli osaltaan myös suomentaja ja runojen alkukieli oli karjalan kieli. Karjalan kieli on siis oma kielensä eikä suomen kielen murre, vaan itse asiassa lähimpiä sukukieliämme.

Hieman Kalevan historiasta:
Elias Lönnrot (1802-1884) kulki pitkillä matkoillaan Karjalassa, keräten runonlaulajien runoja ja tarinoita ja kokosi ne yksiin kansiin 1835. Laajempi laitos, niin sanottu nykyinen Kalevala ilmestyi 1849.

Kalevalan päivää vietetään 28.2., koska vuonna 1835 Elias Lönnrot allekirjoitti Kalevalan ensimmäisen painoksen esipuheen juuri tuona päivänä. Kalevalan päivä on niin kansalliseepoksemme kuin suomalaisen kulttuurinkin juhlapäivä.

Siitä vanha Väinämöinen
laskea karehtelevi
venehellä vaskisella,
kuutilla kuparisella
yläsihin maaemihin,
alahisihin taivosihin.

Sinne puuttui pursinensa,
venehinensä väsähtyi.
Jätti kantelon jälille,
soiton Suomelle sorean,
kansalle ilon ikuisen,
laulut suuret lapsillensa.

(Viideskymmenes runo, jakeet 501-512).