Ihmeotukset ja niiden olinpaikat - elokuva

Viikonlopun aikana löysin vahingossa kirjan, johon jäin ihan koukkuun! Ensimmäisen muutaman tunnin aikana suunnilleen kolmannes yli 300 sivuisesta oli luettu. Näin ei ole vähään aikaan tapahtunut! Mutta kirjasta myöhemmin.

Viikonloppuun kuuluu myös välillä vähän löhöilyä, neulomista ja Netflixin kaivelua. Sitten silmieni edessä olikin yhtäkkiä Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. Vanhana potteristina ja Harryn sekä kumppaneiden kanssa niin kirjan sivuilla kuin valkokaankaalla kasvaneena innostuin tästä uudesta mahdollisuudesta sukeltaa taikamaailmaan. Vaikkakin Harryn maailma ja Ihmeotuksien maailma limittyvät, ne ovat kuitenkin itse asiassa hyvin irralliset ja omat tarinansa. Tämä on minulle ihan okei, sillä onhan kaikki tässä tarinassa tapahtunut paljon ennen Harrya ja hänen aikaansa.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat sijoittuu New Yorkiin vuoteen 1926. Elokuvassa seurataan Lisko Scamanderin saapumista ja oleilua New Yorkin suurkaupungissa. Helpointa oleleilu ei kuitenkaan ole, kun ottaa huomioon matkatavaroina olevan laukun, joka paljastuukin oliven täynnä ihmeellisiä taikaolentoja - jotka eivät aina pysy ihan hyppysissä. Eikä tilannetta helpota sekään, että New Yorkin kaduilla tapahtuu kummia ja Scamanderin otukset joutuvat epäilyksien kohteeksi Amerikan Yhdysvaltojen taikakongressin silmissä.

Kun tiedän jo, että leffa saa jatkoa vuonna 2018, niin en valita. Tämä jakso ei periaatteessa jää kesken, mutta hieman ehkä ontoksi. Toivoin, jotain... syvempää. Henkilöhahmoista pidin erityisesti ei-taik (no-maj, tutummin meille brittiläiseen sanastoon tottuneelle: jästi - muggle) Jacob Kowalskista (Dan Fogler). Ihan mahtava tyyppi, hyvällä huumorintajulla varustettuna. Hänen kanssaan on ihanaa hämmästellä ja hämmästyä kaikenlaista uutta, joita elokuvassa nähdään. Myös Lisko Scamanderin (Eddie Redmayne) hahmo on totoeutettu hyvin: oman alansa tunteva, hieman höpsö ja otusrakas Scamander saattaa ärsyttää jotakuta, mutta ainakin minun empaattisuuteeni tämä vetosi.

Kuva: tammi.fi

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on myös Tylypahkassa käytettävän taikaolentojen hoidon oppikirja, jonka Lisko Scamander (tais siis J.K. Rowling, mutta-tiedätte-mitä-tarkoitan) on kirjoittanut. Suomeksi tämä kirja julkaistiin ensimmäisen kerran 2001. Tuolloin ihan lapsena kirja tuli luettua. Nyt kuitenkin kirjasta on ilmestynyt uusi painos. Uusi kansi on ainakin houkutteleva ja kirjasta kuulemman myös löytyy uusia otuksia, joita vanhassa painoksessa ei ollut.

Lisäksi elokuvan käsikirjoitus on julkaistu. Tästä en vielä tiedä innostunko, sillä en ole koskaan ollut mitenkään hirveän innostunut näytelmienkään lukija.