Suunnilleen, ehkä... en tiedä.
Ensi kertaa olen menossa messuille töihin, joten mitään muuta aikataulua en ole itselleni messuille suunnitellut. Tietysti pyrin mahdollisuusksien mukaan kiertelemään messuilla.
Tulkaahan moikkaamaan Lintulan luostarin osastolle (A/18), jossa olen talkooporukassa. Myös kuoromme (Turun ortodoksisen kirkon kuoro) esiintyy lauantaina klo 11.10 audiotoriossa. Silloin olen joko laulamassa tai jos flussa ja yskä eivät ole lainkaan helpottaneet, niin olen siellä valokuvaamassa.
Syksyn tullen myös uudet tv-sarjat alkavat tai vanhat jatkuvat uusilla kausilla. Historiallinen draama ja rikosten ratkaisu valtaavat alaa, ja minä ainakin nautin niiden seuraamisesta. Useat sarjat ovat herättäneet kiinostukseni lukea myös ihan puhdasta historiaa aikakausista, joihin ne sijoittuvat.
Uusia ihastuksiani tälle syksylle ovat olleet Charité ja The Halcyon. Saksalaissarja Charité sijoittuu vuoden 1888 Berliiniin. Opetussairaalan elämään sukelletaan päähenkilö Ida Lenzen mukana. Hän on ensin sairaalassa potilaana ja sen jälkeen apuhoitajana. Hän myös unelmoi lääkärin ammatista. Naisten opinnot lääketieteelisessä eivät kuitenkaan ole tuohon aikaan mahdollisia Saksassa - mutta muualla kylläkin. Tarinaan mahtuu ihmissuhdekoukeroita, rakkautta, pettymyksiä, mitä nyt draamaan kuuluukin. Siinä myös avataan ikkuna lääketieteen historiaan ja sarjan lopussa nähdään myös jo hieman, miten rotuopit ja antisemitismi alkavat nostaa Saksassa päätään.
Charité. Kuva: Yle |
The Halcyon taas sijoittuu 1940-luvun Lontooseen, toisen maailmansodan aikaan. Hotellin - The Halcycon - elämää seurataan niin asiakkaiden, omistajien kuin työntekijöidenkin näkökulmasta ja miten nämä elämät linkittyvät toisiinsa. Laadukasta brittidraamaa, jossa toistuu hyvin tunnettu ja pidettykin "kahden kerroksen väkeä" asetelma.
The Halcyon. Kuva: Yle. |
Vanhat tuttuni ovat palanneet ruutuun, Pinkertonin etsivätoimisto uusinnoilla ja Murdochin murhamysteerit uuden kauden jatkoilla. Rikoksia ratkaistaan historiallisissa maisemissa ja molemmissa myös tehdään omalla tavallaan historiaa, kun luodaan uusia menetelmiä rikoksien ratkaisuun. Murdochin tarinat perustuvat romaaneihin, joita ei käsittääkseni (ikävä kyllä) ole käännetty. Minä kun olen outolintu, joka en mielelläni ainakaan kertomakirjallisuutta lue kuin suomeksi. Koitettu on, enkä vain millään pääse samanlaisiin mielentiloihin kirjoja lukiessa. Aivan kuin en pääsisi kunnolla sisään kirjan maailmaan.
Pintertonin etsivätoimisto. Kuva: Yle. |
Murdochin murhamysteerit Kuva: Yle. |
Myös kauan odotettu Outlanderin kolmas kausi alkoi viime viikolla. Kirjasarjan lukeminen on kesken, mutta ehkä sekin tässä joku joulu edistyy. 1700-luvun Englannin ja Skotlannin historia on juurikin sellainen aihe, mitä haluaisin tutkia enemmän. Tarinaan tietysti tuo oman erikoisuutensa aikamatkailun käsite.
Outlander Kuva: Yle. |
Kaikkien näiden sarjojen lisäksi - sillä onneksi on olemassa Yle Areena, jossa sarjat näkyvät vaihtelevan ajan ja voi esimerkiksi viikonloppuiltoina ottaa maratonin - luen myös. Viime viikonloppuna olin ystävän luona lapsenvahtina ja sieltä hyllystä löytyi Paulo Coelhon Brida. Olen aikaisemmin lukenut Coelhon Alkemistin. En oikein tiedä, mitä ajatella tästä tällä hetkellä luettavana olevasta. Ehkä sitten seuraavaan postaukseen ovat ajatukset selkeytyneet. Tai aivan seuraavaan tulee kirjamessumatskuja, mutta kunhan kirjan saan päätökseen, niin sitten siitä lisää 😉
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti