Maijaliisa Dieckmann - Luostarin Piritta : nuortenromaani vuoden 1462 Naantalista

Luostarin Piritta
(Maijaliisa Dieckmann)

Ja välillä jotain ihan muuta!

Tänään päivä on mennyt sängyn pohjalla maatessa ja kirjaa lukien, välillä pienet torkut ja taas lisää lukemista. Tällaisiakin päiviä tarvitsee, vaikka pienen pieni ääni sisälläni vähän syytti, kun katsahdin päivän mittaan ulos ja aurinko paistoi. Toisaalta olen jopa ylpeä itsestän, että yksi kirja on taas luettu! Olen nimittäin niitä lukijoita, jotka kokoavat yöpöydille ja sänkyjen viereen kirjapinoja ja aina on monta kirjaa samaan aikaan lukemisen alla.

Ja nyt tosiaan luin "jotain ihan muuta". Harvemmin on viime vuosien aikana tullut luettua nuorten kirjoja. Tämä yksilö ei itse asiassa löytynyt omasta kirjahyllystä, vaan äidin luota. Kysyessäni 10-vuotiailta pikkusiskoiltani, oletteko lukeneet ja voinko lainata kirjaa niin vastaus oli hyvinkin selvä. "Totta kai voit lainata, ei olla luettu, ei kovasti kiinnosta". No, onneksi voin kuitenkin sanoa, että lukeminen heitä kiinnostaa, kesälukudiblomeja on voitettu ja kirjoja luetaan koko ajan. Nyt heillä vain on menossa hevoskirjavaihe. Mutta nyt voin ehkä vinkata tätä heille, sillä itse pidin kirjasta kovasti.

Kirjassa seurataan Naantalissa sijainneen Armonlaakson luostarin ja erityisesti nunnakokelas Pirittan elämää vuonna 1462. Lukija voi saada itselleen paljon tietoa tuon ajan elämästä, erityisesti toki tämän katolisen birgittalaisluostarin asukkaiden elämästä ja arjesta. Luostarin rauhallinen elämä kuitenkin järkkyy, kun kokelaaksi saapuu kartanontytär Katriina. Hänen saapumiseesta liittyy kuitenkin jotain, mistä ei olla varmoja ja josta kuiskitaan ja juoruillaan. Piritta ja Katriina ystävystyvät ja Katriina uskoutuu menneisyydestää ystävälleen. Kun luostariin tuodaan haavoittunut ritari, jonka Katriina tuntee, onkin soppa entistä sakeampaa.

Kirja oli mukaansa tempaava ja mielestäni tarina kulki hyvin eteenpäin. Ajankuvaus oli kaikin puolin osuvaa. Itse asiassa itseä alkoi kiinnostaa enemmänkin, kuitenkin tieteellisemmältä kannalta keskiaikaiset katoliset luostarit ja elämä niissä. Tai miksei elämä niissä nykypäivänäkin, sillä itselle oikeastaan vain itäinen luostarilaitos on tuttu, joten ihan tutkimus- ja historiatietoakin läntisen kristillisyyden luostareista  tulen varmasti tulevaisuudessa tutkailemaan.

Bibliografinen valvonta - miltä kuulostaa?

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, Bibliografinen valvonta -opus ei edelleenkään ole kadonnut työpöydältäni mihinkään. Vaikka välillä mietinkin, että kyllä teoria voikin olla kuivaa, mutta kun oikein pinnistää, niin hienosti saa yhtymäkohtia ihan todelliseen työhönkin. Ja juurikin se tekeekin teorian jopa mielenkiintoiseksi, kun oikeasti on saanut myös tehdä työtä käytännössä.

Viime kesäisen työharjoittelun jälkeen olen totaalisesti jäänyt koukkuun luettelointiin ja sisällönkuvailuun. Niin koukkuun, että aloin jopa kouluprojektina järjestää ja luetteloida seurakuntani kirjastoa (joka kyllä kaipasikin ihan vain jo siivousta ja järjestämistä). Luettelo kokoelmasta oli jo olemassa, mutta vien luetteloa astetta pidemmälle. Vaikka työkalunani onkin vain Exell-taulukko, niin siinäkin saa tehtyä asiasanahakuja, joten olen myös asiasanoittanut teokset. Lisäksi olen tarkentanut luettelointitietoja, erityisesti tekijöiden osalta. Ja vaikka kokoelma onkin pieni, niin olen luonut sinne kirjastoluokituksen (pohjana UDK) ja kirjoihin tulostan Dymolla signumit eli hyllypaikkatarrat. Näin myös seurakunnan työntekijöiden on helpompi pitää kirjasto siistinä ja järjestyksessä. Haaveilen myös, että jollain lailla toisin kokoelman tiedot ihmisten näkyville myös verkkon, mutta tämä saattaa jäädä ainakin tämän projektin ulkopuolelle. Tai jos oikein rutistan ja saan aikaiseksi niin, miksi ei. Tämä toisi paremmin ihmisten tietoisuuteen sen, että seurakunnassa ylenpalttisesti on kirjasto, josta voi lainata kirjoja.

Saa nähdä, missä välissä tätäkin taas ehtii jatkaa. Koulu ja opinnäytetyökin pitäisi hoitaa ja harrastuksiakin minulla on. Vaikka tästä melkein on tullut harrastuskin, niin hurahtanut olen luettelointiin.

Olenkohan täysin terve? :)

Ja siistiä tulee! 

Joulusta arkeen

Joulu meni taas ja on aika palata arkeen. Ja vaikka kotona odottikin, ja odottavat itseasiassa vieläkin, koulutyöt, opinnäytetyö ja mm "Bibliografinen valvonta: johdatus luetteloinnin ja sisällönkuvailun menetelmiin" (Suominen, Saarti & Tuomi 2009), niin ajattelin kuitenkin kertoa, mitä olen joulun aikana lukenut.

Nämä kirjat löytyivät luettavakseni Valamon luostarin kirjastosta Heinävedeltä. Vietin koko viime kesän Heinävedellä, suorittaessani opintoihini liittyvää ammattiharjoittelua luostarin kirjastossa. Syksyn mittaan olen tehnyt kirjastossa muutaman lyhyemmän talkoojakson, kuten nyt joulunakin.

Kuvassa olevat kirjat tosiaan valikoituivat luettavaksi aika tavalla jopa vahingossa. Kuljin vain hyllyjen välissä ja nämä jäivät käteen. Kuuliaisuusveljen päiväkirjassa olen jo melko pitkällä, mutta luulen että yksi lukukerta tälle kirjalle ei riitä. Nyt jo on sellainen olo, että miksi en laittanut sitäkään asiaa ylös tai merkinnyt itselleni muistiin, millä sivulla jotain aihetta sivuttiin. Isä Jevlogin kirjeiden kanssa olen aivan alussa. Molempiin kirjoihin olen kyllä hyvinkin mieltynyt. Käsiteltävät asiat on esitetty mielestäni melko selkeästi, mutta silti joutuu myös itse ajattelemaan. Ja tietysti kirjoja on lähestyttävä täysin eri perspektiivistä. Vaikka molemmat ovat uskonnollisia kirjoja ja sisältävät hengelliseen elämään liittyviä ohjeita, on päiväkirjassa aina kuitenkin kyse jonkun ihmisen omista ajatuksista ja tunnoista, joita ei suoriltaan voi itseensä kohdistaa. Isä Jevlogin kirjeissä voisin kuitenkin kuvitella olevan suorempiakin ohjeistuksia hengelliseen elämään liittyen, juuri suorina ohjeina.

Myös kirjojen historiallinen aspekti miellyttää minua: kirjoittajat ovat oikeasti joskus eläneet ja oikeasti itse kirjoittaneet.

Kuuliaisuusveljen päiväkirja

Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari, 2014
Nikon (Beljajev) Optinalainen, pyhittäjä

Alkuteos: Дневник последнего духовника Оптиной Пустыни (Satis, 1994)

Käännös: Tarja Kämäräinen

"Optinan luostarin skiitta Venäjällä tunnetaan paikkana, jossa hengellisen ohjauksen perinne välittyi sadan vuoden ajan luostarisukupolvelta toiselle.

Kuuliaisuusveljen päiväkirja on elävä dokumentti kuuluisan skiitan arjesta ja kuuliaisuusveljen ja hänen ohjaajansa välisestä kanssakäymisestä. Päiväkirja tuo kirjoittajan lähelle, niin että lukijan on helppo eläytyä hänen maailmaansa ja ajatuksiinsa. Kirjan kiinnostavuutta lisää, että sekä Päiväkirjan kirjoittaja että hänen hengellinen ohjaajansa kuuluvat Optinan pyhiksi kanonisoitujen ohjaajavanhusten joukkoon."

Ahkeroikaa ja rukoilkaa: isä Jevlogin kirjeitä

Valamon luostari, 2014

Jevlogi, pappismunkki

Ensimmäinen suomenkielinen painos: Valamon luostari 1987.

"Pappismunkki Jevlogi (1876-1969) oli viimeisiä Heinäveden Valamossa eläneitä Laatokan Valamon kilvoittelijaisiä. Vanhus tunnettiin syvää hengellistä elämää viettävänä kilvoittelijana. Tästä kertovat myös hänen rippilapsilleen lähettämänsä kirjeet, jotka on koottu tähän kirjaan.

Kirjassa kerrotaan myös kirjeiden vastaanottajien, myöhemmän skeemanunna Serafiman ja Jevpraksija Petrovna Voronkovan, elämästä."