perjantai 24. helmikuuta 2017

Panteleimon, piispa: Venäläistä teetä

Ja taas kerran huomaan tarttuneeni piispa Panteleimonin kirjoittamaan kirjaa. No väliäkö tuolla kai, mitä lukee - kunhan lukee!

Kyse on siis täysin samasta henkilöstä, kuin edellisessä kirjoituksessani. Eli piispa Panteleimon = metropoliitta Panteleimon, titteli vain on hieman eri. Ja käytän myös eri titteliä, koska näin seisoo kirjan kannessa ja nimiösivulla, eikä pieni luetteloija sisälläni anna minun tehdä tässä asiassa myönnyksiä. Parantumaton(ko).





Venäläistä teetä on omaelämänkerrallinen romaani, kuvaus 1970-luvun Neuvostoliitosta ja Leningradista sekä Hengellisen akatemian opiskelijaelämästä kommunistisen järjestelmän keskellä. Piispa Panteleimon, tuolloin Pekka Sario, palaa romaanissa muistelemaan opiskeluaikojensa Pietaria ja Hengellistä akatemiaa oppilaineen ja henkilökuntineen. 

Kirjan tapahtumat sijoittuvat ajallisesti yhteen helluntaiaaton päivään, mutta tietenkin ihmisten muistoissa liikutaan kauemmaskin. Sympaattinen, mutta kuitenkin selkeä ja varmasti todenmukainen miljöön, henkilöiden  ja ajan kuvaus saa jatkamaan lukemista. Pietarin kadut piirtyvät kuvauksen voimasta kaupungissa käymättömänkin verkkokalvoille. Aluksi kylläkin jäin odottamaan ja odottamaan... ja odottamaan, koska päähenkilö saa äänen kuuluviin. Häntä nimittäin vain sivuttiin ensimmäisessä kahdeksassatoista luvussa, seurattaessa muiden henkilöiden elämää ja ajatusmaailmaa. Mutta ei tämäkään lukuvauhtia hidastanut.

****
Panteleimon, piispa
Venäläistä teetä
WSOY 1999
 234 sivua

Romaanissa Venäläistä teetä piispa Panteleimon palaa opiskeluvuosiensa Leningradiin - tsaarin Pietariin, vallankumouksen ja Dostojevskin maisemiin, mahtipontisen neuvostovenäläisen elämänmenon suurkaupunkiin.

Eletään 1970-luvun vuosia, Brežnevin aikaa. Kirkon pappisvalmistuslaitos, Hengellinen akatemia ja koko miljoonakaupungin kirkollinen elämä piispoineen, pappeineen ja uskovaisineen ovat kommunistihallituksen tiukassa valvonnassa. Venäläinen ihminen taipuu, vaan ei taitu.

Maan virallisesta valtapolitiikasta välittämättä Nevki prospektin, palatsien ja kanavien kaupungin ihmiset, pienet ja suuret, uskovat ja ateistit, elävät romaanissa omaa rikasta elämäänsä haaveillen, toivoen, uskoen ja rakastaen.
(takakansi)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti