John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

Harvemmin tulee tämänkaltaiseen kirjaan tartuttua. Tälläkin kertaa ihan vahingossa. Aloin vain selata kirjaa pikkusiskon hyllystä ja pian huomasinkin jo lukeneeni muutaman kymmentä sivua. Ja mitä pidemmälle pääsin, sitä enemmän tuntui siltä, että tämähän luetaan loppuu asti.

Tarinan päähenkilö on 16-vuotias Hazel, joka sairastaa parantumatonta syöpää. Hän viettää mielellään aikaa itsekseen lukien ja televisiota katsellen sekä käyden avoimen collegen kursseilla, mutta alkaa käydä myös vertaistukiryhmässä äitinsä pienen painostuksen jälkeen. Ryhmässä hän tapaa Augustuksen, josta tuleekin hänelle erityisen tärkeä ihminen.

Kirja kertoo taistelusta, elämänhalusta, sen puutteesta, rakkaudesta, sairauden täyttämästä elämästä, miten onkaan vaikea hengittää ilman happiviiksiä...

Tarina kuitenkin tempaa mukaansa (tai tempaisi ainakin minut). Kirjan henkilöt ovat nuoria, mutta fiksuja, ajattelevia, jopa filosofeja. Sarkasmi tuo iloa myös lukijalle. Itse ainakin nauroin välillä ääneen, mutta toisaalta myös kyynel vierähti surullisten tunnelmien ja tapahtumien aikana. Kerronta ei kuitenkaan ole yliampuvaa, eikä - luojan kiitos - missään vaiheessa siirappista.

Ja vaikka tämä on selkeästi nuorille suunnattu kirja, niin henkilökohtaisesti voin ainakin sanoa, että myös tällainen vanhempi lukija voi ihastua tähän. Vaikka päähenkilöt ovat nuoria, niin heidän tapansa olla, elää, ajatella ja puhua vetosi minuun niin, että unohdin aina välillä heidän olevan vasta teini-ikäisiä.

"On sekin sota", Augustus vähätteli. "Mitä vastaan minä sodin? Syöpää. Omaa syöpääni. Ja mikä minun syöpäni on? Se on osa minua. Kasvaimet ovat lähtöisin minusta. Ne ovat minua yhtä varmasti kuin aivoni ja sydämeni. Tämä on sisällissota, Hazel Grace, ja voittaja tiedetään ennalta.

Kuva: wsoy.fi

****

Rakkaus on aina vaikeaa, mutta ei mahdotonta silloinkaan, kun on parantumattomasti sairas. Syöpää sairastava 16-vuotias Hazel on onnekas saatuaan muutaman lisävuoden. Elämä tuntuu silti jo eletyltä, kunnes hän tapaa hurmaavan Augustus Watersin. Toisaalta Hazel ja Augustus löytävät sen, mitä eivät ole vielä ehtineet menettää.

Tähtiin kirjoitettu virhe on riipaisevan hauska, filosofisen älykäs ja vimmakkaan rohkea romaani rakkaudesta, periksiantamattomuudesta ja elämän odottamattomuudesta.

(takakansi)

Green, John

Tähtiin kirjoitettu virhe

WSOY

2013

340 sivua

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat - elokuva

Viikonlopun aikana löysin vahingossa kirjan, johon jäin ihan koukkuun! Ensimmäisen muutaman tunnin aikana suunnilleen kolmannes yli 300 sivuisesta oli luettu. Näin ei ole vähään aikaan tapahtunut! Mutta kirjasta myöhemmin.

Viikonloppuun kuuluu myös välillä vähän löhöilyä, neulomista ja Netflixin kaivelua. Sitten silmieni edessä olikin yhtäkkiä Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. Vanhana potteristina ja Harryn sekä kumppaneiden kanssa niin kirjan sivuilla kuin valkokaankaalla kasvaneena innostuin tästä uudesta mahdollisuudesta sukeltaa taikamaailmaan. Vaikkakin Harryn maailma ja Ihmeotuksien maailma limittyvät, ne ovat kuitenkin itse asiassa hyvin irralliset ja omat tarinansa. Tämä on minulle ihan okei, sillä onhan kaikki tässä tarinassa tapahtunut paljon ennen Harrya ja hänen aikaansa.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat sijoittuu New Yorkiin vuoteen 1926. Elokuvassa seurataan Lisko Scamanderin saapumista ja oleilua New Yorkin suurkaupungissa. Helpointa oleleilu ei kuitenkaan ole, kun ottaa huomioon matkatavaroina olevan laukun, joka paljastuukin oliven täynnä ihmeellisiä taikaolentoja - jotka eivät aina pysy ihan hyppysissä. Eikä tilannetta helpota sekään, että New Yorkin kaduilla tapahtuu kummia ja Scamanderin otukset joutuvat epäilyksien kohteeksi Amerikan Yhdysvaltojen taikakongressin silmissä.

Kun tiedän jo, että leffa saa jatkoa vuonna 2018, niin en valita. Tämä jakso ei periaatteessa jää kesken, mutta hieman ehkä ontoksi. Toivoin, jotain... syvempää. Henkilöhahmoista pidin erityisesti ei-taik (no-maj, tutummin meille brittiläiseen sanastoon tottuneelle: jästi - muggle) Jacob Kowalskista (Dan Fogler). Ihan mahtava tyyppi, hyvällä huumorintajulla varustettuna. Hänen kanssaan on ihanaa hämmästellä ja hämmästyä kaikenlaista uutta, joita elokuvassa nähdään. Myös Lisko Scamanderin (Eddie Redmayne) hahmo on totoeutettu hyvin: oman alansa tunteva, hieman höpsö ja otusrakas Scamander saattaa ärsyttää jotakuta, mutta ainakin minun empaattisuuteeni tämä vetosi.

Kuva: tammi.fi

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on myös Tylypahkassa käytettävän taikaolentojen hoidon oppikirja, jonka Lisko Scamander (tais siis J.K. Rowling, mutta-tiedätte-mitä-tarkoitan) on kirjoittanut. Suomeksi tämä kirja julkaistiin ensimmäisen kerran 2001. Tuolloin ihan lapsena kirja tuli luettua. Nyt kuitenkin kirjasta on ilmestynyt uusi painos. Uusi kansi on ainakin houkutteleva ja kirjasta kuulemman myös löytyy uusia otuksia, joita vanhassa painoksessa ei ollut.

Lisäksi elokuvan käsikirjoitus on julkaistu. Tästä en vielä tiedä innostunko, sillä en ole koskaan ollut mitenkään hirveän innostunut näytelmienkään lukija.

Hella Wuolijoki: Enkä ollut vanki : tuokiokuvia vankilasta

Itselle Hella Wuolijoen henkilöhistoria oli melko tuttua ennen tämän kirjan lukemista, vaikka ainahan voisi tietää enemmänkin. Koin tämän hyväksi, sillä varsinainen elämäkerta tämä kirja ei ole. Wuolijoki käsittelee kirjassa vankilassa oloaan, kuitenkaan käsittelemättä esimerkiksi oikeusjuttuaan tai muutenkaan syitä vankilassa oloonsa.

Piiri pyörii ympärilläni. Lakkaamaton naisvankien kaleidoskooppi, lakkaamaton rikollisten paraati. Aina uusia kasvoja vanhojen joukossa.

Väsyn usein siihen kaleidoskooppiin. Tyypit ovat niin samanlaisia.

....

Kävelen usein silmät kiinni, tuijottaen aurinkoon, jottei tarvitsisi nähdä tuota galleriaa ympärilläni, kuuntelen vain kenkien kopinaa ja vartija varoitusta: Eisaapuhua!

Varsinainen dokumentti kirja ei ole, ellei haluta tietää, miltä 1940-luvua vankilassa istuvasta tuntuu, mitä hän ajattelee, miten hän kokee asioita. Ihmiskohtaloita ja -kuvauksia, vartijoista varastyttöihin ja sikiönlähdettäjiin. Vapauden kaipuu läpi kirjan kantavana teemana. Kaunista, mutta kaunistelematonta kerrontaa. Miten voi ihminen iloita sellissä vierailevasta kissasta, jolle voi huoletta avata sydäntään. Voikukasta kiven ja hiekan keskellä. Sanomalehden tuoksusta ja tunnusta. Miten pahalta kuitenkin tuntuu kaipuu vaikka omaisiin tai miltä tuntuu elämä pommituksen keskellä, kalterien takana.

Wuolijoen sivistyneisyys ja oppineisuus, kielten hallitseminen näkyvät muisteloissa ja kirjallisuussitaatiessa, jotka useat on esitetty alkukielellä. 

Kirjassa käsitellään myös esimerkiksi aborttia. Ovathan suuri osa vankilassa olevista sikiönlähdettäjiä. Nykysilmin tuntuu kovalta, että tällaiset naiset istuvat vankilassa kuukausia, jopa vuosia. Vaikka henkilökohtaisesti olenkin ennemmin aborttia vastaan kuin sen puolesta, niin mielestäni jokainen saa kuitenkin päättää itse omasta kehostaan. Aiheesta käydään mielenkiintoinen keskustelu kirjassa.

RUUMIINI ON MINUN

sanoi nuori tyttö, joka oli tuomittu kuudeksi kuukaudeksi vankilaan sikiön lähdettämisestä.

-Saanhan minä määrätä, milloin olen mieheni kanssa, milloin tahdon lapsen ja milloin en... milloin pesen tukkani ja leikkaan kynteni...

-Kauheata puhetta, sanoin minä, lapsi kuuluu yhteiskunnalle eikä vain vanhemmille. Lapsi on rakkautta, eikä siitä saa sillä tavalla puhua.

-Mitä yhteiskunnalla on tekemistä rakkauteni kanssa... Kaikkeen se yhteiskunta nenänsä pistää. Elämäni on aivan minun omani: jos tahdon elää, elän - jos en, menen mereen...

-Yhteiskunta onkii teidät poliisin avulla merestä ja sakottaa itsemurhasta, jos jäätte eloon.

-Tahtooko rouva sanoa, ettei ruumiinikaan ole minun.

Hän asettui uhkaavasti eteeni.

Kirjan epilogi Sielunmessu oli mielestäni erityisen kaunis, kuten myös esimerkiksi kuvaus vapautumisen hetkestä ja paluusta kotiin. Epilogi kuitenkin pysäytti. Tämänkin tarinan takana on ihminen. Tuttu minulle tälläkin kertaa - ompelijatar, Martta Koskinen.

****

Helsingin sotaoikeuden syyttäjä vaati 1943 kirjailija Hella Wuolijoelle kuolemntuomiota desantin auttamisesta. Hänet tuomittiin elinkautiseen maanpetoksesta. Kun Wuolijoki vapautettiin Moskovan rauhansopimuksen jälkeen syksyllä 1944, hän oli ehtinyt olla vankilassa 16 kuukautta.

Enkä ollut vanki on Wuolijoen - kirjailijan, poliitikon, liikenaisen - muistelmateos tuolta ajalta, Teoksessa Wuolijoki tarkkailee lämmöllä Katajanokan vankilan arkea ja pohtii muiden vankien kohtaloita, mutta muistelee myös elämäänsä ennen tuomiota.

(takakansi)

Wuolijoki, Hella

Enkä ollut vanki : tuokiokuvia vankilasta

Tammi

2010

5. painos

190 sivua

Helsingin kirjamessut 2017 - mihin minä menen?

Helsingin kirjamessut ovat jo melkein ovella ja edellisestä viisastuneena (siis Turun messuista), kävin jo läpi messujen ohjelmaa. Päähän tässä jo meinasi mennä pyörälle. En oikein tiennyt, mitä kaikkea loppujen lopuksi halauisin nähdä ja kuulla. Lisäksi puolet jokaisesta neljästä päivästä menee vielä työn merkeissä. Päivistä tulee siis pitkiä. En kylläkään valita, vaan myös oikein odotan pitkää talkooviikonloppua Valamon luostarin messuosastolla (6k90). 

Mutta seuraavassa siis jotain, mihin halauaisin ehtiä. Osa menemisistäni on kylläkin päällekäin, joten vielä paikan päällä pitää tehdä valintoja, yleensä vahvan aiheen tai oman kiinnostuksen kohteen ja sitten ammatillisesti tärkeän aiheen väliltä.

Torstai 26.10.:

Kullervo

klo 10.30-11.00

Muumeista miljoonabisnes

Pienen peikon ympärille muodotunut teollisuus, joka synnyttää iloa kaikkialla maailmassa. Suomalainen menestystarina vertaansa vailla.

TAI

Magia

klo 10.30-11.00

Vinkkarin vinkit

Helsingin kaupungin kirjaston kirjavinkkaritiimiin kuuluva kirjailija Sini Helminen kertoo kirjavinkkauksen saloja, vihjaa kuumimmat lukuvinkit sekä esittelee realifantasijasarjaansa Väkiveriset.

Tämä jälkimmäinen saattaapi hyvin olla torstai-aamun valinta. Tässä kohtaa ammatillinen aihe saattaa vetää enemmän.

Magia

klo 11.00-11.30

Tonttulapset ja salaisuuksien huvila

Korvatunturin tonttulapset viettävät kesälomaa Hangossa, mutta seikkailuista he eivät pääse eroon kesälläkään. Tuota pikaa tonttulapset ovat ratkomassa kadonneen kirjailijan arvoitusta ja samalla selviää jotain muutakin. Teos on Tonttulapset-sarjan kolmas osa.

Tonttuja!! Mä en kestä! Olen nimittäin pahimman sortin jouluihminen jo toisessa polvessa. Näihin kirjoihin pitää päästä tutustumaan!

Olohuone

klo 12.00-12.30

Kesä 1944 - Suomen kohtalonhetki

Toimittaja Jukka Halonen ja kansanedustaja Eero Heinäluoma käyvät Halosen vastailmestyneen teoksen pohjalta läpi suomalaisten matkaa päivä kerrallaan etulinjassa taistelleiden kanssa läpi tulihevetin kohti rauhaa.

****

Perjantai 27.10.:

7d98, Katri Vala -lava

klo 10.15-10.40

Lasten ja nuorten ääni 100 vuotiaassa Suomessa

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta keskustelee avoimessa kokouksessa nuorten esille nostamista tärkeistä asioista.

Kullervo

klo 11.30-12.00

Voiko virolaista ymmärtää?

Suomalaiset ja virolaiset ovat kielisukulaisia ja heimoveljiä, mutta mielenlaatumme ja ajatusmaailmamme poikkeavat suuresti toisistaan. Ajoittain meidän on todella vaikea ymmärtää toisiamme. Miksi näin on? Piileekö syy kansojemme erilaisessa historiassa - vai onko ennemmin niin, että juuri "se jokin" on johtanut erilaiseen historiaan? Miten tämä näkyy kaunokirjallisuudessa? Voisiko kaunokirjallisuutta lukemalla ja historiaan perehtymällä oppia ymmärtämään virolaisia paremmin?

Keväällä 2017 Suomessa ilmestyi kolme teosta, joilla Viron pohjiaan myöten tuntevat kirjailijat auttavat meitä ymmärtämään Viron historiaa ja kulttuuria sekä virolaista mielenlaatua.

TAI

Mika Waltari

klo 11.30-12.00

Miksi kuuntelisin kirjan? Kokemuksia äänikirjoista.

Millaiselta kirjan kuunteleminen tuntuu ja mitä mahdollisuuksi kirjojen digitalisaatio ja lukuaikapalvelut voivat avata? Kuinka kiireiset kaupunkilaiset ja milleniaalit saadaan innostumaan kirjallisuudesta? Jenni Pääskysaari, Antti Tuomainen, Mikko Aarne ja Leena Majander jakavat ajatuksiaan ja kokemuksiaan äänikirjoista. Keskustelua vetää Storytelin maajohtaja Mari Wärri.

Luulen, että kahdesta edellisestä voiton vie tuo ensin mainittu. Vaikka ei kyllä varmaankaan tekisi pahaa käydä kuuntelemassa asiaa digitalisaatiosta ja äänikirjoista. Itse en vain koskaan ole oppinut äänikirjoja kuuntelemaan. Ajatus ei jaksa pysyä mukana. Tai ehkä sitä pitää harjoitella?

Minna Canth

klo 12.00-12.30

Tahto ja hohto - Ritva Holmbergin taiteilijan tie

Suokellus 60-luvun teatterimaailmaan ja hehkuvan tahtonaisen elämään tyttären (Annina Holmberg) kirjoittamana

****

Lauantai  28.10.:

Kirjakahvila

klo 10.30-11.00

Dostojevski - kiistaton ja kiistelty

Järeä klassikko uudessa, ajankohtaisessa valossa.

6d50, Akateemisen kohtauspaikka

klo 11.00-11.30

Jaana Kapari-Jatta Akateemisen kohtauspaikalla

Haastattelu ja singneerausta. Aiheena Harry Potter ja Tylypahkan kirjasto -kirjat.

Magia

klo 13.00-13.30

Harry Potter ja Tylypahkan kirjasto

Uusi annos lääkettä Potter-kuumeeseen! Professori Dumbledoren satuja, Ihmeotuksien oliinpaikkoja ja Tylypahkan kirjaston lainatuimpiin teoksiin lukeutuva Huispaus kautta aikojen. Jaana Kapari-Jatta on suomentanut Tylypahkan kirjaston menestysteokset.

****

Tämä suunnitelma oli nyt tässä. Messuilla sitten näkee, miten hyvin pysyn tässä vai pysynkö lainkaan. Tarkoitus on myös ihan vain kuljeskella ja silloin saattaa törmätä johonkin mielenkiintoiseen, mitä en tässä kohtaa vielä ole aikatauluuni ympännyt. Sunnnuntaille en suunnitellut suurempia, silloin olen osastolla aamuvuorossa ja katson sitten vähän vireystilan mukaan, lähdenkö vielä kiertelemään vai en. Lintulan luostarin osastolla (7a98) aion myös vierailla.

Valamon osastollakin toki tapahtuu. Torstaina ja perjantaina osastolla on ikonimaalari työntouhussa ja lauantaina kirjansitoja. Esimerkiksi näistä aiheista järjestetään kursseja Valamon opistossa. Perjantaina Annina Holmberg et al tulevat osastolle noin klo 17 kertomaan keväällä julkaistusta Minun Valamoni: tarinoita luostarista -teoksesta. Osastolla on paikalla myös Laatokan Valamon luostarin edustus sekä torstaina ja perjantaina iltapäivästä Helsingin ortodoksisen seurakunnan papistoa. Sunnuntaina puolilta päivin osastollemme tulee vierailemaan Sana papilta ja Lasse lukee -blogien kirjoittaja isä Lars Ahlbäck. Osastolla kannaattaa myös piipahtaa osallistumassa kyselyyn/kilpailuun, jossa on palkintona majoituslahjakortteja Valamon luostariin.

Nähdään siis Hesingissä!

Paulo Coelho: Brida

Tämä Coelhon kirja on toinen, jonka olen kirjailijalta lukenut. Reilu vuosi sitten olen lukenut Alkemistin. Tuo kirja tuntui alkuun haastavalta. Mutta mitä lähemmäs loppua tultiin, sitä enemmän innostuin ja tykästyin kirjaan. Tämän kirjan kanssa en kuitenkaan päässyt samoihin innostumisen pisteisiin.

Brida on nuori irlantilaisnainen, joka kokee magian mielenkiintoiseksi ja omaksi "jutukseen". Hän etsii itselleen opettajaa ja löytääkin tietäjän ja myöhemmin Wicca-nimisen naisen, josta sitten tulee hänen varsinainen opettajansa Kuun perinteen polulla. Brida edistyy tiellään ja löytää toisen puoliskonsa. Hän löytää oman paikkansa maailmassa, elämäntarkoituksen.

Hän kohotti hiukan tytön T-paidan helmaa niin että napa tuli näkyviin. Sitten hän otti kaapunsa taskusta kvartsikiteen ja pani sen navan päälle.

"Haluan, että suljet nyt silmäsi", hän sanoi lämpimällä äänellä. "Haluan, että näet taivaan värin, mutta silmät suljettuna."

Kirjan kantavia teemoja ovatkin juuri itsensä ja myös elämäntarkoituksen löytäminen. Ei siis helpoimpia teemoja. Lukeminenkaan ei itseltä sujunut ongelmitta. En meinannut välillä pysyä perässä, mitä kirjailija oikeastaan haluaa sanoa. Olikohan kirja tietyllä tapaa filosofiassaan liian korkealentoista... Myös magian, noituuden ja kristinuskon voimakas sekoittaminen häiritsivät (johtunee ehkä omasta taustasta), vaikka toisaalta en sano, etteikö vanhoissa luonnonuskonnoissa ja esimerkiksi wiccalaisuudessa olisi samanlaisia asioita kuin kristinuskossa ja ne jopa ovat aikojen saatossa varmasti sekoittuneet. Päähenkilö vaikutti myös väillä melko naivilta tapaukselta, vaikkakin hänen kasvuaan ihmisenä tietyillä tasoilla oli kuitenkin mielenkiintoista seurata.

****

Tämä on kertomus Bridasta, nuoresta ja kauniista irlantilaisnaisesta, joka etsii viisautta. Matkallaan hän tapaa tietäjän, joka opettaa hänet ylittämään pelkonsa, ja naisen, joka opettaa hänet tanssimaan maailman salatun musiikin tahtiin. He näkevät, että Bridalla on lahja, mutta tämän täytyy itse löytää se. Samalla kun Brida etsii kohtaloaan, hän yrittää saada tasapainoon ihmissuhteensa ja oman halunsa muuttaa itseään.

Brida on herkkyyttä ja iloa tulviva tarina, jossa magia puhuu kaikkia ihmissydämen kieliä.

(takasivu)

Coelho, Paulo

Brida

Bazar

2009

3. painos

272 sivua

Turun kirjamessut

Turun kirjamessut tulivat ja menivät. Täytyy myöntää, että itse olen yleensä ollessani asiakkaana messuilla, käynyt vain yhtenä päivänä ja senkin olen kestänyt vain juuri ja juuri. Ihmispaljous, hälinä ja melu ovat yllättävän rasittavia. Mutta nyt ollessani töissä, kolme päivää messuilla 8-9 tunnin jaksoissa ei tuntunut kovin pahalta. Ja lisäksi oli vielä torstai-iltapäivänä osaston rakentaminen. Jalat alkoivat kyllä olla aika kovilla sunnuntaina, mutta kun vaihtoi kengät välillä pehmooisiin villasukkiin niin jalat kiittivät.

Torstaina tosiaan puolenpäivän jälkeen aloimme järjestellä tavaroita paikalleen messuja varten Lintulan luostarin osastolla, jossa olin talkoissa. Opin paljon siitä, miten tärkeää oikeasti on miettiä tuotteiden ja kirjojen esillelaiton yhteydessä esimerkiksi värejä. Myös yhteen liittyvät asiat tietenkin sijoitellaan lähelle toisiaan. Ongelmitta kuitenkaan ei sujunut torstain pystytys. Olimme jo asetelleet suurimman osan tavaroista pöydille, kun huomasimme kuljetuksessa käytettyjen pahvilaatikoiden pohjien olevan kosteita. Osastomme matto oli aivan märkä. Messujärjestäjien mukaan alkuviikon sade ja tuuli olivat aiheuttaneet sen, että osastomme vieressä olevan hallin oven alta oli tullut vettä sisään. josta johtui märkä matto. No, saimme järjestäjiltä apua ja he vaihtoivat maton ja kuivasivat lattian meidän pitäessä taukoa. Onneksi märkä matto huomattiin ja asia korjattiin, sillä muuten olisimme jättäneet pahvilaatikot pöytien alle kostealle matolle ja näin laatikoissa messujen aikana varastoitavat kirjat sekä muut myyntiartikkelit olisivat kärsineet kosteudesta. Myös sunnuntaina jännitimme veden kanssa, sillä yöllä oli satanut ja samaisen oven alta oli ilmestynyt lammikoita hallin puolelle. Lammikot kuitenkin kuivattiin (useampaankin kertaan päivässä), eivätkä ne tällä kertaa yltäneet meidän osastollemme.

Tänä vuonna oli ensimmäinen kerta, kun Lintulan luostari osallistui Turun kirjamessuille. Aiemmin he ovat osallistuneet vain Helsingin kirjamessuille. Tänä vuonna tultiin myös tutustumaan Turun messuille ja kokeilemaan, miten kannattavaa luostarin on osallistua. Tietysti messuille osallistuminen antaa lisänäkyvyyttä luostarille ja tuo tunnettuutta, mutta ymmärrän myös messuille tulon suuritöisyyden: luostari sijaitsee kaukana Turusta ja sisariston pieni määrä vähentää resurssien käyttömahdollisuuksia. Messuille osallistui luostarista nunna Nektaria sekä pieni joukko meitä talkoolaisia Turusta.

Mutta messujen aikana oli mukava huomata, miten kiinnostuneita ihmiset olivat osastostamme. Paljon kyseltiin niin luostariin, kuin yleensäkiin ortodoksiseen kirkkoon liittyvistä asioista. Useat kertoivat käynneistään luostareissa tai olivat kiinnostuneita vierailemaan niissä. 

Lauantaina klo 11.10. oli myös ohjelmassa auditoriossa kuoromme (Turun ortodoksisen kirkon kuoro) pienimuotoinen konsertti, jossa esitimme sekä suomen että kirkkoslaavin kielistä ortodoksista kirkkomusiikkia. Oli ihastuttavaa huomata, että tämäkin ohjelmanumero keräsi kiinnostuneita yleisöön, vaikka esiintyminen olikin vain hieman yli tunnin messujen avautumisen jälkeen.

Messuilla ehti toki myös kierrellä, kuunnella ja nähdä mielenkiintoisia asioita. Nuorisokirjailijoiden osasto oli aivan Lintulan luostarin osaston vieressä ja siinä olikin hyvä kuunnella mielenkiintoihia haastatteluja päivän mittaan, vaikka vain puolellakin korvalla, jos sattui olemaan enemmän asiakkaita omalla osastolla. Nuorisokirjailijoiden ohjelma olikin täynnä #moniaääniä, kirjamessujen teeman mukaan. Perjantaina kuultiin mm. poikien ja urheilijoiden ääniä sekä selkoääniä (keskustelua selkokirjoista). Lauantaina kuljettiin pitkälti satujen, fantasian ja kauhun maailmassa ja kuultiin  mm. lohikäärmeiden, haltioiden ja peikkojenkin ääniä. Sunnuntaina mieleeni jäi erityisesti YA-paneeli eli keskustelu YA-kirjallisuudesta (young adult) ja esimerkiksi siitä, miten erottaa nuorten kirjallisuus ja YA toisistaan. Sunnuntaina näkyi myös cosplay niin haastateltavien kuin asiakkaiden pukeutumisessa. Nimittäin sunnutaina cosplay-asuihin pukeutuneet pääsivät ilmaiseksi sisään messuille.

B-hallista löytyi oma suurehko Lasten alue, joka kyllä ihastutti. Ihanaa, että pienimmätki messuilijat otetaan huomioon. Siellä oli päivien mittaan myös pienimmille suunnattua omaa ohjelmaa.

Oman työn ohessa ehti hieman siis kierrelläkin ja kuunnella. Yksi kokonainen kokonaisuus, jonka ehdin kuulla oli Fiore-lavalla, Ben Kallandin ja Terhi Törmälehdon haastattelu, jossa aiheina oli mm. uskonto, uskominen, uskonnollinen yhteisö ja niistä kirjoittaminen. Monia mielenkiintoisia keskusteluja ehdin kuunnella hetkisen silloin, toisen tällöin, mutta koska työ.... Helsinkiin aion tehdä paremman suunnitelman, mitä kuuntelen ja missä vaiheessa. Helsingin messuilla myös vapaa-aikaa on suhteellisesti enemmän, joten keskustelujen seuraamiseen jää enemmän aikaa.

Ja vaikka kirjahyllyni pullistelevatkin jo niin, ettei niihin uusia asukkaita oikeastaa mahdu enää, niin sorruin pahemman kerran paljon keskustelua herättäneisiin "2€ kirjoihin"... Sekä sisäänkäyntiaulassa oleviin ilmaisksi jaettuihin kirjoihin. Ja tulihan sitä Lintulankin pöydästä ostettua pari kirjaa, joita vielä ei itseltä löytynyt. Mutta toisaalta, voiko liikaa kirjoja omistaa?

Ainakaan ei vähään aikaan tarvitse miettiä, mitä lukisi 😊

Kirjamessut tulee - oletko valmis?

Suunnilleen, ehkä... en tiedä.

Ensi kertaa olen menossa messuille töihin, joten mitään muuta aikataulua en ole itselleni messuille suunnitellut. Tietysti pyrin mahdollisuusksien mukaan kiertelemään messuilla.

Tulkaahan moikkaamaan Lintulan luostarin osastolle (A/18), jossa olen talkooporukassa. Myös kuoromme (Turun ortodoksisen kirkon kuoro) esiintyy lauantaina klo 11.10 audiotoriossa. Silloin olen joko laulamassa tai jos flussa ja yskä eivät ole lainkaan helpottaneet, niin olen siellä valokuvaamassa.

Syksyn tullen myös uudet tv-sarjat alkavat tai vanhat jatkuvat uusilla kausilla. Historiallinen draama ja rikosten ratkaisu valtaavat alaa, ja minä ainakin nautin niiden seuraamisesta. Useat sarjat ovat herättäneet kiinostukseni lukea myös ihan puhdasta historiaa aikakausista, joihin ne sijoittuvat.

Uusia ihastuksiani tälle syksylle ovat olleet Charité ja The Halcyon. Saksalaissarja Charité sijoittuu vuoden 1888 Berliiniin. Opetussairaalan elämään sukelletaan päähenkilö Ida Lenzen mukana. Hän on ensin sairaalassa potilaana ja sen jälkeen apuhoitajana. Hän myös unelmoi lääkärin ammatista. Naisten opinnot lääketieteelisessä eivät kuitenkaan ole tuohon aikaan mahdollisia Saksassa - mutta muualla kylläkin. Tarinaan mahtuu ihmissuhdekoukeroita, rakkautta, pettymyksiä, mitä nyt draamaan kuuluukin. Siinä myös avataan ikkuna lääketieteen historiaan ja sarjan lopussa nähdään myös jo hieman, miten rotuopit ja antisemitismi alkavat nostaa Saksassa päätään.

Charité.
Kuva: Yle

The Halcyon taas sijoittuu 1940-luvun Lontooseen, toisen maailmansodan aikaan. Hotellin - The Halcycon - elämää seurataan niin asiakkaiden, omistajien kuin työntekijöidenkin näkökulmasta ja miten nämä elämät linkittyvät toisiinsa. Laadukasta brittidraamaa, jossa toistuu hyvin tunnettu ja pidettykin "kahden kerroksen väkeä" asetelma.

The Halcyon.
Kuva: Yle.

Vanhat tuttuni ovat palanneet ruutuun, Pinkertonin etsivätoimisto uusinnoilla ja Murdochin murhamysteerit uuden kauden jatkoilla. Rikoksia ratkaistaan historiallisissa maisemissa ja molemmissa myös tehdään omalla tavallaan historiaa, kun luodaan uusia menetelmiä rikoksien ratkaisuun. Murdochin tarinat perustuvat romaaneihin, joita ei käsittääkseni (ikävä kyllä) ole käännetty. Minä kun olen outolintu, joka en mielelläni ainakaan kertomakirjallisuutta lue kuin suomeksi. Koitettu on, enkä vain millään pääse samanlaisiin mielentiloihin kirjoja lukiessa. Aivan kuin en pääsisi kunnolla sisään kirjan maailmaan.

Pintertonin etsivätoimisto.
Kuva: Yle.

Murdochin murhamysteerit
Kuva: Yle.

Myös kauan odotettu Outlanderin kolmas kausi alkoi viime viikolla. Kirjasarjan lukeminen on kesken, mutta ehkä sekin tässä joku joulu edistyy. 1700-luvun Englannin ja Skotlannin historia on juurikin sellainen aihe, mitä haluaisin tutkia enemmän. Tarinaan tietysti tuo oman erikoisuutensa aikamatkailun käsite.

Outlander
Kuva: Yle.

Kaikkien näiden sarjojen lisäksi - sillä onneksi on olemassa Yle Areena, jossa sarjat näkyvät vaihtelevan ajan ja voi esimerkiksi viikonloppuiltoina ottaa maratonin - luen myös. Viime viikonloppuna olin ystävän luona lapsenvahtina ja sieltä hyllystä löytyi Paulo Coelhon Brida. Olen aikaisemmin lukenut Coelhon Alkemistin. En oikein tiedä, mitä ajatella tästä tällä hetkellä luettavana olevasta. Ehkä sitten seuraavaan postaukseen ovat ajatukset selkeytyneet. Tai aivan seuraavaan tulee kirjamessumatskuja, mutta kunhan kirjan saan päätökseen, niin sitten siitä lisää 😉