sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Kevään luetut ja kesän kuviot II

No, lukemisia tuli päiviteltyä. Mikäs kaikki muu sitten onkaan vienyt aikaa siltä lukemiselta??

Toukokuussa vierailin ensimmäistä kertaa elämässäni Tukholmassa - ja ehkä myös koko Ruotsinmaalla, sillä kellään ei tunnu olevan muistikuvaa olemmeko käyneet Lapin reissun aikana lapsuudessani Ruotsin puolella vaiko emme.

Tämä reissu oli kuoron järjestämä. Ruotsin suomalainen ortodoksinen seurakunta juhlii tänä vuonna 60-vuotista taivaltaan ja meidän kuoromme kutsuttiin vierailulle. Pidimme konsertin Finska Kyrkanissa lauantai-iltana ja sunnuntaina lauloimme liturgiassa.

Auringonlasku laivasta käsin.

Tukholma aamutuimaan.
Konserttipaikkana Tukholman luterilainen Finska Kyrkan.















Leirikirkko.
Kesäkuun alussa olikin aika taas kriparin eli seurakunnan kristinoopileirin. En kyllä väsy tähänkään osaan elämässäni, nuorten kanssa on kiva viettää aikaa ja touhuta leirillä, vaikka huomaankin jo, että aikaiset aamut ja pitkäksi venyneet illat eivät enään sovi pirtaan niin kuin 6 tai 8 vuotta sitten. Ei vanha vaan palaudu enää samalla tavalla.

Kommelluksiltakaan ei toki vältytty. Toki nuorten piti yöjuoksuakin vähän harrastaa, mutta onneksi tämä paha tapa taltutettiin.




No jos ei muuten, niin omien ideoiden takia myös ohjaajat saivat valvoa. Tyttöjen kanssa pidettiin tyttöjen ilta, mässyä, kasvonaamit, juoruamista (tässä kohtaa välillä tunsin itseni kovin vanhaksi...) ja allekirjoittaneen pään värjäys (tämä oli kyllä mahtavaa!).


Uusi väri päässä.

Kuva: Emil Rantanen


Jo perinteisesti lasteleiriläistenkin ollessa paikalla, pupu käy toivottamassa kaikille hyvää yötä. (Ja arvatkaapa onko tuon puvun sisällä kuuma..... voin kertoa, että on!)



Ohjaajat.


Tässäkin leikitään - uskokaa pois!

Matkapäivänä vierailimme kriparilaisten kanssa iki-ihanassa Louhisaaren kartanossa. Olen aina rakastanut erityisesti Louhisaaren puistoa.

Leirin ja päätösliturgian jälkeen olikin taas aika pakata kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnata nokka kohti Heinävettä ja Valamon luostaria. Mitä onkaan enää kesä ilman Valamossa vietettyä aikaa. En oikein osaa edes ajatella sellaista mahdollisuutta.

Työntäyteistä aika on ollut, mutta en valita ollenkaan. Nyt vain harmillisesti on tämä kesäflunssa päällä ja helteet - ei kiva yhdistelmä. 

Tänä kesänä olen jo päässyt toimimaan luostarioppaana, porttivahtina, auttanut talkootoiminnan organisoinnissa ja kirkkomummovuorojakin on tiedossa. Lisäksi olen ollut myymässä lippuja luostarissa järjestettyihin konsertteihin. Hienoja kulttuuripläjäyksiä on jo ollutkin ja muutama vielä tulossakin.


Valamon Ruusut.

Tyyni ja kaunis aamu
Ja yksi kesän kohokohdista oli tällä viikolla. Vuosittain 10.7. juhlitaan Konevitalaista Jumlaanäidin ikonia. Tämän juhlapäivän jälkeen Valamosta lähtee ristisaatto Lintulan luostariin. Tänä vuonna ristisaatto järjestettiin torstaina 12.7. Ristisaatossa kannetaan mukana Jumalanäidin Konevitsalaista ikonia ja matkan aikana toimitetaan akatistos-rukouspalvelusta. 





Kävelijät lähtivät luostarista jo aamutuimaan, puoli kahdeksan maissa. Matka taitetaan jalan, osin maantietä, osin metsäpolkuja aina Lintulaan asti. Osa käveli menen ja tullen, mutta takaisin pääsee myös laivalla tai vaikka tuttavan autokyydillä.




Toinen ristisaattoporukka Valamosta kohti Lintulaa lähti ennen kymmentä kirkosta kohti laivarantaa, josta m/s Sergeillä seilataan Lintulan lähelle ja kävellään pieni matka vielä itse luostariin.

Itse en tällä kertaa päässyt osallistumaan muuta kuin molempien ryhmien lähtöön, sillä työt kutsuivat luostarin mäellä. Hiukan harmitti, sillä keli oli mitä mahtavin. Mutta ehkä ensi vuonna, ehkä ensi vuonna...





PS. Vinkki vitosena, jos jotakuta kiinnostaa lukea lisää ristisaatoista, niin suosittelen Hanna Henttisen ja Elina Vuolan (toim.) kirjaa Vaellus pyhiin: ristisaattojan idän ja lännen rajalla / Sacred journeys: Orthodox processions in Eastern Finland. Itsellä se on ollut vasta hieman selailussa, mutta ehdottomasti on lukulistalla!

Kevään luetut ja kesän kuviot I

Pitkästä aikaa päätin kesäflussan kourissa päivitellä hieman tännekin kirjakuulumisia. Ja ehkä vähän muutakin. Kesäflussa on kyllä vihoviimeisin keksintö, jota maa päällään kantaa. Ei tiedä, onko lämpöä joka laskee, vai muuten vain kuuma, kun ulkona on likimain +30 astetta.... No, ehkä tämä tästä, pikku hiljaa parempaan suuntaan.

Keväällä tuli luettua muutamakin kirja, joista pidin kaikista kovasti, jokaisesta hieman eri tavalla.

Sekä Hanna Haurun Jääkansi että Konrad Lehtimäen Rotkoista olivat nopealukuisia, mutta eivät suinkaan helppolukuisimmasta päästä. Jääkansi kuvaa sodan jälkeistä aikaa pohjoisessa. Kertojana tyttö, jonka elämästä ei tunnu löytyvän kuin kurjuutta. Äiti ei pidä minään, isäpuolen nimikin on Paha. Jossain kohtaa jo ajattelin, että nyt tulee käännös parempaan, mutta se oli vain hiuksen hieno aavistus, joka ei toteutunutkaan. Kerronta kirjassa on miltein hypnotisoivaa, vaikea laskea kirjaa kädestä. Ehkä olisin toivonut onnellisempaa loppua. Mutta toisaalta, eiväthän kaikki loput voi olla kuin saduista.

Rotkoista sisältää lyhyitä tarinoita itsenäistyvästä ja juuri itsenäistyneestä Suomesta. Hieman alkoi ahdistaa jossain vaiheessa, kun tuntui, että kaikki aina kuolivat. Onneksi tähänkinn tuli vaihtelua. Realistista, hyvää kerrontaa.

Enni Mustonen on tullut yhdeksi lempikirjailijoistani viime aikoina. Rakastan historiallisia romaaneja ja teos Nimettömät aloittaa hienosti Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan. Voimakkaita naishahmoja 1890-luvulta, kuvailevaa kerrontaa. Minää tykkään, voiko muuta sanoa!

Sitten toukokuussa mietin, että hurahdanko vaiko enkö.... No ehkä hurahdin, ainakin vähän. Ensin YouTubessa eksyin kanaville ja sitten luin Miia Pölläsen Bujoilun voiman. Pakkohan bujoa sitten oli alkaa värkätä... Vaikka en tiedä vieläkään, onko tämä minun juttuni. Mutta ehkä kokeilemalla löydän omani. 

Nyt kesän aikana lukeminen on ollut vähäisempää, koska kripari ja työt, mutta niistä sitten lisää postauksen toisessa osassa. Olen jälleen kesän Valamossa, talkoissa ja töissä, ja siksi on tullut lueskeltua sieltä täältä uudemman kessan Elsi Takalan Evakkomunkit Heinävedellä kirjaa sekä ihan uutena Pyhiinveltajan Valamo: rukouksen ja työn luostari (toim. piispa Arseni). Kun työtehtäviin on kuulunut myös luostarioppaana toimimista, niin näistä opuksista on helposti ja nopeasti saanut kerrattua tietojaan.

Mutta seuraavasssa siis hieman vielä muista kuin kirjajutuista enemmän...


perjantai 25. toukokuuta 2018

Kuvaterveisiä Tallinnasta #rakasviro


Ja tässä se tulee!


Melkein kuukauden takaiset kuvakuulumiset lahden takaa Tallinnasta.

Virun portti.



Olimme seurakunnan jatkojatkokriparilla viikonlopun verran tutustumassa etelänaapurin pääkaupunkiin. Ohjelmaan kuului runsaasti vapaa-aikaa, mutta yhdessä teimme kaupunkikierroksen. Minä en koskaan totu tuohon matkaoppaan rooliin, jonka tälläkin kertaa sain osakseni. Haastavuutta tilanteeseen loi erityisesti se, että en ole itse vähään aikaan käynyt Tallinnassa. No, emme ainakaan eksyneet.


Vanhassa kaupungissa tutkailimme ne tutut, Raatihuoneentorin, Katarina Käikin sekä tietysti muutaman ortodoksisen kirkon (Pyhä Nikolaoksen kirkko ja Pyhän Aleksanteri Nevskin katedraali), olimmehan sentään kriparilla. Ja tutustuttiin muihinkin kirkkoihin ja mielenkiintoisiin kohteisiin, mihin matkalla Virun portilta Toompealle törmäsimme. Itse en ehtinyt opastukseltani keskittyä kuvien ottoon, vaan lähdin sitten lounaan jälkeen vielä ottamaan muutamia kuvia vanhasta kaupungista.



Lauantai-iltana vierailin vielä sataman läheisyydessä olevassa Pyhien Simeonin ja Hannan kirkossa vigiliassa. Aamulla emme valitettavasti ryhmänä päässeet kirkkoon, kun olimme turhan aikasin liikkeellä. Silloinkin kuitenkin pysähdyimme kirkolla, ja kerroin sen historiasta ja nykypäivästä minkä tiesin.

Vaikka matka oli toisaalta myös väsyttävä, niin en valita, sillä pidän Tallinnasta kaupunkina ihan hirveästi! Liian harvoin siellä kuitenkaan tulee käytyä. Ihmiset ovat useimmiten hyvin ystävällisiä ja nähtävää tuntuu olevan joka kerta ihan yhtä paljon. (Vinkki viitosena muuten kirjaimmeisille, kannattaa vierailla Eesti Rahvusraamatukogussa eli kansalliskirjastossa. Minä kävin kolme vuotta sitten ollessani Tallinnassa. Vartijan kanssa pitää vaan vähän jutella, että pääsee sisälle. Sinne tarvitsisi kirjastokortin, mutta kun nätisti selitin, että olen turisti ja kirjastoalan opiskelija, niin löytyi sitten rintapieleen sellainen tarra ja pääsin kirjaston puolelle!) Ja aina jaksan ihmetellä, miten hyvin myös suomella Tallinnassa pärjää. Kaupassa ollessani puhuin myyjälle ensin englantia, mutta hän vastasinkin suomeksi!!! Olenkohan tosiaan niin suomalaisen näköinen, ettei suutakaan tarvitse avata? 😃



Laivasta sain vielä aikast kivat kuvat (#omakehuhaisee), ja ihan kännykällä, jossa ei ole mikään maailman paras kamera. Valo oli tuossa hetkessä kyllä melko täydellinen!





 Ja vähän pitää myös hehkuttaa hotellin ruokia, ja erityisesti näitä ihania jälkkäreitä!!





Tuliaisia (vaikkakin itselle). Olen ihan hulluna tuollaisiin paahdettuihin manteleihi ja näissä oli vielä kiva piparinen ja inkiväärinen maku mukana. Ja nämä Eesti100 -teemaiset suklaat oli pakko saada mukaan. Nuo kääreet on niin söpöt! Eikä sisältökään pahaa ollut.






tiistai 15. toukokuuta 2018

1918-haaste kooste





Kun joku heittää historiaan liittyvän lukuhaasteen, niin pakkohan siitä on ottaa koppi. Omppu tarjoili meille blogissaan 1918-aiheisen haasteen. Hyppäsin kylläkin mukaan aika paljon haasteen julkaisun jälkeen, mutta onnistuin kuitenkin lukemaan haasteeseen viisi kirjaa ja kirjoittamaan blogiin neljästä kirjasta (vaikkakin kaksi kirjaa on samassa postauksessa eli yhteensä kolme postausta):

  1. Risto Linstedt, Eero Ojanen: 1918 – Matkoja muistin rintamilla. Kirjapaja 2017.
  2. Mervi Kaarninen: Punaorvot 1918. Minerva 2008.
  3. Mike Pohjola: Sinä vuonna 1918. Gummerus 2018.
  4. Heidi Köngäs: Sandra. Otava 2017.
  5. Tiina Lintunen: Punaisten naisten tiet. Otava 2017.

Itsellä ei ollut mitään suuria suunnitelmia tämän haasteen osalta. Tosin matkan varrella ajattelin, että nyt kahmin itselleni aiheeseen liittyviä romaaneja!!!
Just niin...
Taisi mennä taas vähän tietokirjapainotteiseksi, se jäi vähän hampaan koloon omalta osalta. Mutta nyt odotankin,  mitä kaikkea muut haasteeseen osallistuneet ovat lukeneet ja josko sieltä löytäisi itselle kivaa aiheeseen liittyvää kaunokirjallisuutta sitten lisättäväksi to be read -listalle!

Lukemisen lisäksi katsoin viime keväänä Yleltä Kotikatsomossa näytetyn Täällä pohjantähden alla (Timo Koivusalo, 2009). Perustuu siis Väinö Linnan saman nimiseen romaaniin (joka muuten löytyy omasta hyllynlämmittäjä kasasta tänä vuonna....) Tämän olisin siis voinut kaunokirjallisuutena lukea myös tähän haasteeseen, vaikka tarinan aikajännehän on paljon pidempi kuin vain vuosi 1918. Ja Yle Areenasta löytyy myös Edvin Laineen 1968 ohjaama elokuva. Pitänee laittaa sekin katsoen.

Katsoin Yleltä myös dokumentin Dragsvikista...

Että tällainen haastekooste sitten tällä kertaa. Voisin kuvitella toistekin osallistuvani samankaltaiseen. Ja nyt tsekkailemaan niitä muiden lukemisia!