keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Paulo Coelho: Brida

Tämä Coelhon kirja on toinen, jonka olen kirjailijalta lukenut. Reilu vuosi sitten olen lukenut Alkemistin. Tuo kirja tuntui alkuun haastavalta. Mutta mitä lähemmäs loppua tultiin, sitä enemmän innostuin ja tykästyin kirjaan. Tämän kirjan kanssa en kuitenkaan päässyt samoihin innostumisen pisteisiin.

Brida on nuori irlantilaisnainen, joka kokee magian mielenkiintoiseksi ja omaksi "jutukseen". Hän etsii itselleen opettajaa ja löytääkin tietäjän ja myöhemmin Wicca-nimisen naisen, josta sitten tulee hänen varsinainen opettajansa Kuun perinteen polulla. Brida edistyy tiellään ja löytää toisen puoliskonsa. Hän löytää oman paikkansa maailmassa, elämäntarkoituksen.

Hän kohotti hiukan tytön T-paidan helmaa niin että napa tuli näkyviin. Sitten hän otti kaapunsa taskusta kvartsikiteen ja pani sen navan päälle.
"Haluan, että suljet nyt silmäsi", hän sanoi lämpimällä äänellä. "Haluan, että näet taivaan värin, mutta silmät suljettuna."


Kirjan kantavia teemoja ovatkin juuri itsensä ja myös elämäntarkoituksen löytäminen. Ei siis helpoimpia teemoja. Lukeminenkaan ei itseltä sujunut ongelmitta. En meinannut välillä pysyä perässä, mitä kirjailija oikeastaan haluaa sanoa. Olikohan kirja tietyllä tapaa filosofiassaan liian korkealentoista... Myös magian, noituuden ja kristinuskon voimakas sekoittaminen häiritsivät (johtunee ehkä omasta taustasta), vaikka toisaalta en sano, etteikö vanhoissa luonnonuskonnoissa ja esimerkiksi wiccalaisuudessa olisi samanlaisia asioita kuin kristinuskossa ja ne jopa ovat aikojen saatossa varmasti sekoittuneet. Päähenkilö vaikutti myös väillä melko naivilta tapaukselta, vaikkakin hänen kasvuaan ihmisenä tietyillä tasoilla oli kuitenkin mielenkiintoista seurata.


****
Tämä on kertomus Bridasta, nuoresta ja kauniista irlantilaisnaisesta, joka etsii viisautta. Matkallaan hän tapaa tietäjän, joka opettaa hänet ylittämään pelkonsa, ja naisen, joka opettaa hänet tanssimaan maailman salatun musiikin tahtiin. He näkevät, että Bridalla on lahja, mutta tämän täytyy itse löytää se. Samalla kun Brida etsii kohtaloaan, hän yrittää saada tasapainoon ihmissuhteensa ja oman halunsa muuttaa itseään.

Brida on herkkyyttä ja iloa tulviva tarina, jossa magia puhuu kaikkia ihmissydämen kieliä.
(takasivu)

Coelho, Paulo

Brida
Bazar
2009
3. painos

272 sivua

tiistai 10. lokakuuta 2017

Turun kirjamessut

Turun kirjamessut tulivat ja menivät. Täytyy myöntää, että itse olen yleensä ollessani asiakkaana messuilla, käynyt vain yhtenä päivänä ja senkin olen kestänyt vain juuri ja juuri. Ihmispaljous, hälinä ja melu ovat yllättävän rasittavia. Mutta nyt ollessani töissä, kolme päivää messuilla 8-9 tunnin jaksoissa ei tuntunut kovin pahalta. Ja lisäksi oli vielä torstai-iltapäivänä osaston rakentaminen. Jalat alkoivat kyllä olla aika kovilla sunnuntaina, mutta kun vaihtoi kengät välillä pehmooisiin villasukkiin niin jalat kiittivät.

Torstaina tosiaan puolenpäivän jälkeen aloimme järjestellä tavaroita paikalleen messuja varten Lintulan luostarin osastolla, jossa olin talkoissa. Opin paljon siitä, miten tärkeää oikeasti on miettiä tuotteiden ja kirjojen esillelaiton yhteydessä esimerkiksi värejä. Myös yhteen liittyvät asiat tietenkin sijoitellaan lähelle toisiaan. Ongelmitta kuitenkaan ei sujunut torstain pystytys. Olimme jo asetelleet suurimman osan tavaroista pöydille, kun huomasimme kuljetuksessa käytettyjen pahvilaatikoiden pohjien olevan kosteita. Osastomme matto oli aivan märkä. Messujärjestäjien mukaan alkuviikon sade ja tuuli olivat aiheuttaneet sen, että osastomme vieressä olevan hallin oven alta oli tullut vettä sisään. josta johtui märkä matto. No, saimme järjestäjiltä apua ja he vaihtoivat maton ja kuivasivat lattian meidän pitäessä taukoa. Onneksi märkä matto huomattiin ja asia korjattiin, sillä muuten olisimme jättäneet pahvilaatikot pöytien alle kostealle matolle ja näin laatikoissa messujen aikana varastoitavat kirjat sekä muut myyntiartikkelit olisivat kärsineet kosteudesta. Myös sunnuntaina jännitimme veden kanssa, sillä yöllä oli satanut ja samaisen oven alta oli ilmestynyt lammikoita hallin puolelle. Lammikot kuitenkin kuivattiin (useampaankin kertaan päivässä), eivätkä ne tällä kertaa yltäneet meidän osastollemme.


Tänä vuonna oli ensimmäinen kerta, kun Lintulan luostari osallistui Turun kirjamessuille. Aiemmin he ovat osallistuneet vain Helsingin kirjamessuille. Tänä vuonna tultiin myös tutustumaan Turun messuille ja kokeilemaan, miten kannattavaa luostarin on osallistua. Tietysti messuille osallistuminen antaa lisänäkyvyyttä luostarille ja tuo tunnettuutta, mutta ymmärrän myös messuille tulon suuritöisyyden: luostari sijaitsee kaukana Turusta ja sisariston pieni määrä vähentää resurssien käyttömahdollisuuksia. Messuille osallistui luostarista nunna Nektaria sekä pieni joukko meitä talkoolaisia Turusta.

Mutta messujen aikana oli mukava huomata, miten kiinnostuneita ihmiset olivat osastostamme. Paljon kyseltiin niin luostariin, kuin yleensäkiin ortodoksiseen kirkkoon liittyvistä asioista. Useat kertoivat käynneistään luostareissa tai olivat kiinnostuneita vierailemaan niissä. 

Lauantaina klo 11.10. oli myös ohjelmassa auditoriossa kuoromme (Turun ortodoksisen kirkon kuoro) pienimuotoinen konsertti, jossa esitimme sekä suomen että kirkkoslaavin kielistä ortodoksista kirkkomusiikkia. Oli ihastuttavaa huomata, että tämäkin ohjelmanumero keräsi kiinnostuneita yleisöön, vaikka esiintyminen olikin vain hieman yli tunnin messujen avautumisen jälkeen.

Messuilla ehti toki myös kierrellä, kuunnella ja nähdä mielenkiintoisia asioita. Nuorisokirjailijoiden osasto oli aivan Lintulan luostarin osaston vieressä ja siinä olikin hyvä kuunnella mielenkiintoihia haastatteluja päivän mittaan, vaikka vain puolellakin korvalla, jos sattui olemaan enemmän asiakkaita omalla osastolla. Nuorisokirjailijoiden ohjelma olikin täynnä #moniaääniä, kirjamessujen teeman mukaan. Perjantaina kuultiin mm. poikien ja urheilijoiden ääniä sekä selkoääniä (keskustelua selkokirjoista). Lauantaina kuljettiin pitkälti satujen, fantasian ja kauhun maailmassa ja kuultiin  mm. lohikäärmeiden, haltioiden ja peikkojenkin ääniä. Sunnuntaina mieleeni jäi erityisesti YA-paneeli eli keskustelu YA-kirjallisuudesta (young adult) ja esimerkiksi siitä, miten erottaa nuorten kirjallisuus ja YA toisistaan. Sunnuntaina näkyi myös cosplay niin haastateltavien kuin asiakkaiden pukeutumisessa. Nimittäin sunnutaina cosplay-asuihin pukeutuneet pääsivät ilmaiseksi sisään messuille.






















B-hallista löytyi oma suurehko Lasten alue, joka kyllä ihastutti. Ihanaa, että pienimmätki messuilijat otetaan huomioon. Siellä oli päivien mittaan myös pienimmille suunnattua omaa ohjelmaa.













Oman työn ohessa ehti hieman siis kierrelläkin ja kuunnella. Yksi kokonainen kokonaisuus, jonka ehdin kuulla oli Fiore-lavalla, Ben Kallandin ja Terhi Törmälehdon haastattelu, jossa aiheina oli mm. uskonto, uskominen, uskonnollinen yhteisö ja niistä kirjoittaminen. Monia mielenkiintoisia keskusteluja ehdin kuunnella hetkisen silloin, toisen tällöin, mutta koska työ.... Helsinkiin aion tehdä paremman suunnitelman, mitä kuuntelen ja missä vaiheessa. Helsingin messuilla myös vapaa-aikaa on suhteellisesti enemmän, joten keskustelujen seuraamiseen jää enemmän aikaa.













Ja vaikka kirjahyllyni pullistelevatkin jo niin, ettei niihin uusia asukkaita oikeastaa mahdu enää, niin sorruin pahemman kerran paljon keskustelua herättäneisiin "2€ kirjoihin"... Sekä sisäänkäyntiaulassa oleviin ilmaisksi jaettuihin kirjoihin. Ja tulihan sitä Lintulankin pöydästä ostettua pari kirjaa, joita vielä ei itseltä löytynyt. Mutta toisaalta, voiko liikaa kirjoja omistaa?
Ainakaan ei vähään aikaan tarvitse miettiä, mitä lukisi 😊





keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Kirjamessut tulee - oletko valmis?

Suunnilleen, ehkä... en tiedä.
Ensi kertaa olen menossa messuille töihin, joten mitään muuta aikataulua en ole itselleni messuille suunnitellut. Tietysti pyrin mahdollisuusksien mukaan kiertelemään messuilla.
Tulkaahan moikkaamaan Lintulan luostarin osastolle (A/18), jossa olen talkooporukassa. Myös kuoromme (Turun ortodoksisen kirkon kuoro) esiintyy lauantaina klo 11.10 audiotoriossa. Silloin olen joko laulamassa tai jos flussa ja yskä eivät ole lainkaan helpottaneet, niin olen siellä valokuvaamassa.

Syksyn tullen myös uudet tv-sarjat alkavat tai vanhat jatkuvat uusilla kausilla. Historiallinen draama ja rikosten ratkaisu valtaavat alaa, ja minä ainakin nautin niiden seuraamisesta. Useat sarjat ovat herättäneet kiinostukseni lukea myös ihan puhdasta historiaa aikakausista, joihin ne sijoittuvat.

Uusia ihastuksiani tälle syksylle ovat olleet Charité ja The Halcyon. Saksalaissarja Charité sijoittuu vuoden 1888 Berliiniin. Opetussairaalan elämään sukelletaan päähenkilö Ida Lenzen mukana. Hän on ensin sairaalassa potilaana ja sen jälkeen apuhoitajana. Hän myös unelmoi lääkärin ammatista. Naisten opinnot lääketieteelisessä eivät kuitenkaan ole tuohon aikaan mahdollisia Saksassa - mutta muualla kylläkin. Tarinaan mahtuu ihmissuhdekoukeroita, rakkautta, pettymyksiä, mitä nyt draamaan kuuluukin. Siinä myös avataan ikkuna lääketieteen historiaan ja sarjan lopussa nähdään myös jo hieman, miten rotuopit ja antisemitismi alkavat nostaa Saksassa päätään.

Kuvahaun tulos haulle charité yle
Charité.
Kuva: Yle

The Halcyon taas sijoittuu 1940-luvun Lontooseen, toisen maailmansodan aikaan. Hotellin - The Halcycon - elämää seurataan niin asiakkaiden, omistajien kuin työntekijöidenkin näkökulmasta ja miten nämä elämät linkittyvät toisiinsa. Laadukasta brittidraamaa, jossa toistuu hyvin tunnettu ja pidettykin "kahden kerroksen väkeä" asetelma.

Kuvahaun tulos haulle the halcyon
The Halcyon.
Kuva: Yle.

Vanhat tuttuni ovat palanneet ruutuun, Pinkertonin etsivätoimisto uusinnoilla ja Murdochin murhamysteerit uuden kauden jatkoilla. Rikoksia ratkaistaan historiallisissa maisemissa ja molemmissa myös tehdään omalla tavallaan historiaa, kun luodaan uusia menetelmiä rikoksien ratkaisuun. Murdochin tarinat perustuvat romaaneihin, joita ei käsittääkseni (ikävä kyllä) ole käännetty. Minä kun olen outolintu, joka en mielelläni ainakaan kertomakirjallisuutta lue kuin suomeksi. Koitettu on, enkä vain millään pääse samanlaisiin mielentiloihin kirjoja lukiessa. Aivan kuin en pääsisi kunnolla sisään kirjan maailmaan.

Allan Pinkerton (Angus Macfadyen), Kate Warne (Martha MacIsaac) ja William Pinkerton (Jacob Blair)
Pintertonin etsivätoimisto.
Kuva: Yle.
Aiheeseen liittyvä kuva
Murdochin murhamysteerit
Kuva: Yle.

Myös kauan odotettu Outlanderin kolmas kausi alkoi viime viikolla. Kirjasarjan lukeminen on kesken, mutta ehkä sekin tässä joku joulu edistyy. 1700-luvun Englannin ja Skotlannin historia on juurikin sellainen aihe, mitä haluaisin tutkia enemmän. Tarinaan tietysti tuo oman erikoisuutensa aikamatkailun käsite.

Kuvahaun tulos haulle outlander yle
Outlander
Kuva: Yle.

Kaikkien näiden sarjojen lisäksi - sillä onneksi on olemassa Yle Areena, jossa sarjat näkyvät vaihtelevan ajan ja voi esimerkiksi viikonloppuiltoina ottaa maratonin - luen myös. Viime viikonloppuna olin ystävän luona lapsenvahtina ja sieltä hyllystä löytyi Paulo Coelhon Brida. Olen aikaisemmin lukenut Coelhon Alkemistin. En oikein tiedä, mitä ajatella tästä tällä hetkellä luettavana olevasta. Ehkä sitten seuraavaan postaukseen ovat ajatukset selkeytyneet. Tai aivan seuraavaan tulee kirjamessumatskuja, mutta kunhan kirjan saan päätökseen, niin sitten siitä lisää 😉