Tiihon, arkkimandriitta: Arkielämän pyhät ynnä muita kertomuksia

Taas ja taaskin... Sain luettua kesällä jo aloitetun kirjan. Olen taas ottanut tavaksi sujauttaa kirjan laukkuun lähtiessäni johonkin. Bussissa tulee kuitenkin vietettyä noin puoli tuntia suuntaansa matkaan sitten töihin, kouluun tai harrastuksiin, joten otan tästä ajasta jatkossa myös kaiken irti. Onneksi olen sitä sorttia, etten tule huonovointiseksi lukiessani autossa.

Millaista on luostarielämä? Tapahtuuko nykypäivänä ihmeitä? Mitä on usko tai olla uskovainen, kun valtiovalta sen kieltää?

Muun muassa tällaisista asioista puhutaan kertomuksissa kirjassa Arkielämän pyhät. Kirjassa sukelletaan Neuvostoliittoon ja Kirkon elämään sinä aikana jolloin, "uskonto oli ooppiumia kansalle". Kirjan kirjoittaja ja kertoja Sretenien luostarin johtaja ja nykyinen piispa Tiihon (Ševkunov) kertoo omaa tarinaansa siitä, miten hän löysi tiensä uskon pariin ja lopulta luostariin asti 1980-luvulla ateismin nimeen vannovassa valtiossa.

"Noina vuosina korkeakoulujen isoissa kirjastoissa ei ollut edes Raamattua... Me keräsinne tietoa uskosta pieninä murusina esimerkiksi ateismin oppikirjoista ja klassisten filosofien teoksista. Venäjän klassinen kirjallisuus vaikutti tietysti meihin suuresti."

Kirjan kertomukset ovat täynnä erilaisia ihmiskohtaloita Kirkon piiristä, jotka kirjan kirjoittaja on tavannut, tuntenut tai vähintäänkin kuullut heistä. Kertomukset voivat opettaa lukijalleen paljon vaikkapa uskonelämästä ja nöyryydestä, mutta niissä on myös monia hauskoja ja humoristisiakin tapahtumia. Lukija pääsee tutustumaan niin luostareiden asukkaisiin kuin maailmassa vaikuttaviin ihmisiin ja heidän uskoonsa, elämäänsä ja ihmeellisiin asioihin - jopa suoranaisiin ihmeisiin -  joita niissä tapahtuu.

Ihmeiden aika ei siis näytä vielä olevan ohi.

****

Sretenien luostarinjohtaja, nykyisen piispa Tiihon Ševkunovin kirja Arkielämän pyhät ynnä muita kertomuksia kertoo Kirkon elämästä Neuvostoliiton vaikeina vuosina. Kirja on täynnä ihmeellisiä tarinoita, joissa ilmenee voimakkaasti Jumalan vaikutus aikamme maailmassa.

Kirjoittaja kertoo kiehtovalla ja myös huumorin sävyttämällä tavalla elämästä luostarissa. Monet kertomukset liittyvät Petserin luostariin ja siellä kilvoitteleviin, jotka hän on tuntenut henkilökohtaisesti. Lukija joutuu hämmästelemään sen johtajien lujuutta ja kekselijäisyyttä heidän puolustaessaan luostariaan neuvostojohtajien painostusta vastaan.

Kirjasta on tullut bestseller monissa maissa. Se on käännetty tähän mennessä jo 13 kielelle.

(takakansi)

Tiihon (Ševkunov), arkkimandtiitta

Arkielämän pyhät ynnä muita kertomuksia

Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiö (kustantaja)

Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestö (julkaisija)

2016

639 sivua

Annina Holmberg, Olli Löytty & Taina West (toim.): Minun Valamoni : tarinoita luostarista

Mikä vetää Valamoon? Mikä kokoaa erilaiset ihmiset, täysin erilaisista taustoista, samaan pihapiiriin luostarinmäelle, keskelle Savon sydänmaita? Mikä saa heidät palaamaan ja jäämäänkin...

Muun muassa näihin kysymyksiin pyrkii vastaamaan Minun Valamoni : tarinoita luostarista. Kirja koostuu mm. veljestön jäsenten, luostarin työntekijöiden ja talkoolaisten, sivareiden kuin monen muunkin kirjoituksista ja haastatteluista, heidän muistoistaan ja tunnelmistaan luostarissa vietetystä ajasta, niin ennen kuin tänäkin päivänä. Kirjan kuvitus kertoo myös omaa tarinaansa ja tuo elon ja todentunnun tarinoiden keskelle.

"Valamon kirkko on talvi-illan kirkko. Tuohusten tanssiva valo ikonien pinnalla. Kirkon tummuus ja valonohuet saarekkeet jatkuvat ulkona. Puiden takana, taivaalla ja tähdissä, toistuu kirkkosalin loputon avaruus."

(Hannu-Pekka Björkman, näyttelijä) 

Ja pakkohan tämä oli heti lukea, kun pääsi Valamoon. Tämä toukokuussa ilmestynyt opus,
jota meillä täällä Valamon kirjastossa on neljä kappaletta, on koko ajan lainassa. Enkä yhtään ihmettele. Kehuja tulee ja niin minäkin aion kehua.

"Valamoon voi tosiian vain tulla ja olla. Syksyllä, värikkäiden lehtien muodostaessa pieniä polkuja pimenevälle hautausmaalle. Talvisin, kun tähdet loistavat tummalla taivaalla vaten kirkon kuunhohtoista pintaa. Keväällä laivalaiturin rannalla voi melkein kuulla jäiden alla pauhaavan veden, joka taistelee itsensä vapaaksi kohdatakseen jälleen auringon ja tulevan kesän. Voi, ja kesä. Hekumoiva, eloisa, tukahduttava kesä, jolloin on pakko käyttää pitkiä hameita."

(Irina Ritvanen, abiturientti) 

Kirja lähetyy luostaria pitkälti maallikojen näkökulmasta ja näin on pyritty tekemään tutummaksi, helpostilähestyttäväksi tätä ehkä hieman eksoottistakin maailmaa. Monet ihmisten ennakkoluulot ja yleistykset luostarista on kumottu ja näin halutaan toivottaa kuka tahansa tervetulleeksi luostariin. Myös moni jo tuonilmaisiin siirtynyt luostarinmäkeläinen mahtuu mukaan kertomuksiin, kuten isät Efraim ja Akaki tai Elmeri-täti eli Elina Karjalainen. Joukkoon mahtuvat
myös "Vampyyritäti ja muuta värikästä väkeä".
Huumorillakin on siis osansa kirjassa.

****

Värikästä elämää luostarissa

Minun Valamoni on teos Heinäveden Papinniemessä sijaitsevasta luostarista, sen kävijöistä ja asukkaista, tarinoista ja tapahtumista. Valamo tarjoaa joillekin kodin ja elämäntava, toisille lepopaikan ja hengähdystauon. Tassä kirjassa Valamon-kävijät ja siellä asuvat kertovat, mitä luostari heille merkitsee, millaisia ovia se on heidän elämässään avannut ja sulkenut. Omakohtaisia kertomuksia rytmittävät pienet tarinalliset makupalat Valamon elämästä ennen ja nyt.

Teoksen ovat toimittaneet kirjailija Annina Holmberg, tietokirjailija Olli löytty ja käsikirjoittaja Taina West. Kirjoittajina on näyttelijöitä ja muita taiteilijoita,
tutkijoita, toimihenkilöitä ja opiskelijoita.
Myös luostarissa osuvat munkit ja siellä työskentelevät
maallikot kertovat kokemuksistaan.

(takakansi) 

Annina Holmberg, Olli Löytty & Taina West (toim.)

Minun Valamoni : tarinoita luostarista

Kirjapaja 2017

272 sivua