Kuvaterveisiä Tallinnasta #rakasviro

Ja tässä se tulee!

Melkein kuukauden takaiset kuvakuulumiset lahden takaa Tallinnasta.

Virun portti.

Olimme seurakunnan jatkojatkokriparilla viikonlopun verran tutustumassa etelänaapurin pääkaupunkiin. Ohjelmaan kuului runsaasti vapaa-aikaa, mutta yhdessä teimme kaupunkikierroksen. Minä en koskaan totu tuohon matkaoppaan rooliin, jonka tälläkin kertaa sain osakseni. Haastavuutta tilanteeseen loi erityisesti se, että en ole itse vähään aikaan käynyt Tallinnassa. No, emme ainakaan eksyneet.

Vanhassa kaupungissa tutkailimme ne tutut, Raatihuoneentorin, Katarina Käikin sekä tietysti muutaman ortodoksisen kirkon (Pyhä Nikolaoksen kirkko ja Pyhän Aleksanteri Nevskin katedraali), olimmehan sentään kriparilla. Ja tutustuttiin muihinkin kirkkoihin ja mielenkiintoisiin kohteisiin, mihin matkalla Virun portilta Toompealle törmäsimme. Itse en ehtinyt opastukseltani keskittyä kuvien ottoon, vaan lähdin sitten lounaan jälkeen vielä ottamaan muutamia kuvia vanhasta kaupungista.

Lauantai-iltana vierailin vielä sataman läheisyydessä olevassa Pyhien Simeonin ja Hannan kirkossa vigiliassa. Aamulla emme valitettavasti ryhmänä päässeet kirkkoon, kun olimme turhan aikasin liikkeellä. Silloinkin kuitenkin pysähdyimme kirkolla, ja kerroin sen historiasta ja nykypäivästä minkä tiesin.

Vaikka matka oli toisaalta myös väsyttävä, niin en valita, sillä pidän Tallinnasta kaupunkina ihan hirveästi! Liian harvoin siellä kuitenkaan tulee käytyä. Ihmiset ovat useimmiten hyvin ystävällisiä ja nähtävää tuntuu olevan joka kerta ihan yhtä paljon. (Vinkki viitosena muuten kirjaimmeisille, kannattaa vierailla Eesti Rahvusraamatukogussa eli kansalliskirjastossa. Minä kävin kolme vuotta sitten ollessani Tallinnassa. Vartijan kanssa pitää vaan vähän jutella, että pääsee sisälle. Sinne tarvitsisi kirjastokortin, mutta kun nätisti selitin, että olen turisti ja kirjastoalan opiskelija, niin löytyi sitten rintapieleen sellainen tarra ja pääsin kirjaston puolelle!) Ja aina jaksan ihmetellä, miten hyvin myös suomella Tallinnassa pärjää. Kaupassa ollessani puhuin myyjälle ensin englantia, mutta hän vastasinkin suomeksi!!! Olenkohan tosiaan niin suomalaisen näköinen, ettei suutakaan tarvitse avata? 😃

Laivasta sain vielä aikast kivat kuvat (#omakehuhaisee), ja ihan kännykällä, jossa ei ole mikään maailman paras kamera. Valo oli tuossa hetkessä kyllä melko täydellinen!

 Ja vähän pitää myös hehkuttaa hotellin ruokia, ja erityisesti näitä ihania jälkkäreitä!!

Tuliaisia (vaikkakin itselle). Olen ihan hulluna tuollaisiin paahdettuihin manteleihi ja näissä oli vielä kiva piparinen ja inkiväärinen maku mukana. Ja nämä Eesti100 -teemaiset suklaat oli pakko saada mukaan. Nuo kääreet on niin söpöt! Eikä sisältökään pahaa ollut.