maanantai 8. tammikuuta 2018

Haaveita ja haasteita uuteen vuoteen

Uusi vuosi on alkanut ja kovasti suunnittelen, mitä mukavaa sitä tänä vuonna lukisi. Mahdollisuudethan ovat rajattomat. 

Olen päättänyt haastaa itseni, mutta en liian tiukkapipoisella asenteella. Luen kun kerkeän, jaksan ja juuri sitä, mitä mieli kulloinkin tekee. Pyrin aina nauttimaan jokaisesta lukemastani rivistä!

Viime vuonna aloittelin Hyllynlämmittäjä -haasteen kanssa, ehkä hieman laihoin tuloksin. Tänä vuonna Hyllynlämmittäjä 2018 starttaa itsellä jälleen, osin samoin kirjoin kuin viime vuonna:

  1. Gomez-Jurado, Juan: Taivaspaikka
  2. Gomez-Jurado, Juan: Petturin merkki
  3. Kivikas, Albert: Nimet marmoritaulussa
  4. Worth, Jennifer: Hakekaa kätilö!
  5. Waltari, Mika: Tanssi yli hautojen
  6. Seierstad, Åsne: Groznyin enkelit
  7. Karjalainen, Elina: Paavali
  8. Tšehov, Anton: Nainen ja sylikoira
  9. Hietamies, Laila: Lehmusten kaupunki
  10. Hietamies, Laila: Kukkivat kummut
  11. Topelius, Z.: Talvi-iltain tarinoita
  12. Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla
Törmäsin jokin aika sitten 1918-haasteeseen. Haaste oli pykätty pystyyn jo toukokuulla, mutta ilmoittuduin mukaan vasta loppu vuodesta. Tietämättäni haateesta, olin kuitenkin kesän aikana jo lukenut yhden haasteeseen sopivan opuksen.

Tänä vuonna osallistun myös ensimmäistä kertaa Helmetin-lukuhaasteeseen. Käydessäni läpi haastekohtia, osa tuntui liiankin helpoilta täytettäviksi ja osa taas ... no, haastetta löytyy.

Lisäksi Facebookissa Tietokirjallisuuden ystävät - ryhmässä on vuodelle 2018 koottu Varjohaaste, johon olin ajatellut yrittää soluttaa listaan jotain luettua.

Näiden haasteiden on kuitenkin lähinnä tarkoitus lisämotivoida itseäni lukemaan, vaikka sitten jotain ihan muuta kuin mitä ensin olin kaavaillut. En siis ole tässä tekemässä uuden vuoden lupauksia enkä asettamassa tavoitteita. Tai ainakaan en tavoittele taivaita. Viime vuonna pyrin lukemaan 30 kirjaa: hieman jäi tavoite vajaaksi 26 kirjan turvin. Mutta yhtään tuota enempää en tavoittele tänäkään vuonna. Toisaalta, saattaahan olla, että yllätän itsenikin... Mutta sen näkee sitten 357 päivän kuluttua, mihin on  päästy 😉


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti